Menu Close

Haastattelussa Jimi Sumén aka Erikreeper

Pääsiäismaanantai. Eilen Armageddon pyyhkäisi ylitsemme. Eräskin puukäsityöläinen levitoi itsensä suoraan Atomirotan pitistä Rentukan katon läpi yläilmoihin, takaisin sinne isänsä ja John Lennonin kylkeen. Me muutkin löysimme kotiin, vain lähteäksemme taas uudestaan. Nyt ajamme pitkin tyhjiä katuja, edes poliiseja ei näy, kenties jopa ratsaajilla on oikeus viettää darraa. ”Olitkos eilen missään?” kysyn takapenkin matkaajalta, yhdistetyltä punkkarilta, Jkl Daggers -skeitticrewin perustajalta, tuottajalta ja biittivelholta Jimi Sumenilta aka Erikreepperiltä. ”En nyt sinänsä”. Eihän mekään silleen, nyökkäilemme kuvaajan kanssa kun kaarran auton liikekeskuksen parkkiin Tourulassa. Kävelemme hetken polkua pitkin ja saavumme määränpäähän, Minimanin sillalle. Silta tarjoaa ylikulkumahdollisuuden lisäksi joukon askeettisen näköisiä betonimöhkäleitä. Mitä me täällä tehdään?

 

”Tää on meikän lempispotti. Jyväskylässä on helvetin vähän tällaisia paikkoja ylipäätään. Tää on hyvä käydä skeittaa, täällä ei yleensä ees oo ketään niin kukaan ei tuu ölisee, hyvä kuvaa. Näitä kun ei yleensä tehä minkään piirrustusten mukaan niin nää on aika spontaaneja ja paljon haastavampia. On se muutenkin siistimpää tukee kaikkia DIY-juttuja. Kaupungin mestoissa ei yleensä oo hirveesti kaaria ja mä skeittaan pelkkää kaarta, eikä niitä yleensä tehä myöskään betonista.”

 

SKEITTAUS

 

”Mä alotin skeittaa ekan kerran varmaan joskus kymmenvuotiaana, sain yhen sukulaisen vanhan laudan ja kävin sillä potkuttelee jonkun vuoden verran. Välillä oli taukoo, me muutettiin Leivonmäelle ja mä en siellä skeitannut pitkään aikaan. Joskus 14-vuotiaana mä alotin uudestaan skeittaa tavallaan ”ihan oikeesti”, kun muutettiin takas Jyväskylään ja tutustuin Leinosen Juhaan. JKL Daggers lähti sit siitä, kun molemmat oltiin punkkityyppejä jotka tykkäs old school -skeittaamisesta. Kuvailtiin pätkiä ja Daggers-nimi vaan keksittiin sit jostain, että vois jollain nimellä julkasta niitä. Ei siinä ollut mitään sen syvempää crewi-tarkotusta sillon vielä. Nykyään Daggersissa skeittaa viis tyyppiä, minä ja Juha ollaan edelleen ne OG:t siinä takana.”

 

“Se ei sit mun mielestä oo enää niin siisti homma, että joiltain jäbiltä tulee skeittivideo jossa näkyy enemmän sponsoroituja kenkiä tai jotain Monsteri-mainoksia kuin skeittausta.”

02_20140421_0889

”Emmätiiä onko Daggersilla mitään sen syvempää agendaa, muuta kuin se että me skeitataan just niin ku meitä itteä huvittaa ja kuvataan kaikki matsku joillain vanhoilla digipokkareilla. Paljon jengiltä on tullut ulinaa niistä meidän pätkien laadusta, mut kun ei meitä kiinnosta, me kuvataan niitä siks että niitä on hauska kuvata. Jos siitä joku ärsyyntyy niin kai se on sit vaan bonuspisteitä.”

 

Onko skeittaaminen 4-life?

 

”Ei mulla varmaan pää kestäis jos mä en kävis skeittaamassa, se on niin hyvä stressinpurkukeino. Nuorempana, joskus yläasteella, ei tutut tehny paljoo muuta vapaa-ajalla kun kävi dokaamassa ja mä kävin ite skeittaamassa, niin on se aika hyvin pelastanut mua jollain tasolla tollaselta turhalta perseilyltä. En mä sitä lopettais mistään hinnasta.”

 

Entä löytyykö sydämestä ja rotsista tilaa sponsorilogoille?

 

”Mun mielestä sponsori-skeittaamisessa ei oo mitään pahaa, niin kauan kun se ei mee sellaseks tuotehuoraamiseks. Mulla on paljon frendejä joilla on sponsori ja Suomen tasolla se ei oo mitenkään niin ison maailman meininkiä. Se ei sit mun mielestä oo enää niin siisti homma, että joiltain jäbiltä tulee skeittivideo jossa näkyy enemmän sponsoroituja kenkiä tai jotain Monsteri-mainoksia kuin skeittausta. Tuntuu että siinä skeitataan niiden tuotteiden takia eikä sen takia että halutaan skeitata.”

03_20140421_0956

 

PUNK

 

”Kaikki lähti siitä kun kuuli ekan kerran Misfitsiä. Leivonmäellä mulla ei ollu omaa telkkaria, tietokonetta tai hirveesti muutenkaan tekemistä. Sain sit faijapuolelta sen vanhoja punkkikassuja ja aloin kuuntelee niitä. Misfits kolahti ihan saatanasti. Sillon en niin paljon välittänyt vielä noista crust punk-jutuista, mut silloin mä kuulin kanssa kaikkee Extreme Noise Terroria, Doomia ja muita. Punk-kulttuurista tuli itelle hyvä voimavara: kaikki DIY-jutut, tasa-arvojutut, kasvissyönti ja ekologiseen elämään pyrkiminen tuli sitä kautta. Ei ehkä suoraan siitä musasta, mutta ainakin niistä ihmisistä joihin tutustu silloin. Jos näki että jossain jotain punkkeja heiluu, niin tuntu et ihan iisisti voi mennä juttelemaan. Oli tosi yhteisöllinen meininki. Kyllä se anto vähän sellasen turvapaikan, varsinkin sillon kun joskus 14-vuotiaana haki itteensä tosi vahvasti.”

 

Oliko musan teko jo tällöin läsnä?

 

”Bändivirityksiä oli aika paljonkin, mut ei mitään hirveen loistokkaita. Viimesin oli Politik Delirium, joskus 2008. Me soitettiin hooceetä ja crustia. Yks keikka oli Harjun asuntolan kerhotilassa. Vedettiin siellä biisiä nimeltä ”Sieg Fail”, kun sinne tuli sisään jotain pilotti päällä olevia kaljuja herrasmiehiä. Se oli aika fiilis juttu.”

 

Tuleeko vielä pyörittyä inessä skenessä, kateltua keikkoja?

 

”En oo nyt pitkään aikaan käynyt punkkikeikoilla, on tullut jotenkin vaativammaks sen musiikin suhteen. En hirveen aktiivisesti seuraa skeneäkään nykyään, mut sellanen bändi mitä lähtisin kattoo vaikka Siperiaan asti jos se vaan tulis vielä takas on kyllä Hangover Overdose.”

 

”Vaikken mä niin aktiivisesti oo enää mukana kuin ennen, niin kyllä ne kaikki jutut tai ainakin suurin osa on tallessa tuolla pääkopassa. Vaikka on sitäkin joutunut kuuntelee joiltain vanhoilta frendeiltä et miten sä et pidä enää niittiliivejä tai miten sulla on noin ”normaalit” vaatteet. Se taas on yks asia mikä mua ajaa poispäin punkista. Joissain tapauksissa punkissakin voi vetää kaiken niin yli ja överiks, se ei oo musta kovin siisti homma. Sen mä haluisinkin sanoo kaikille punkkareille, et älkää ottako elämää liian vakavasti.”

 

TUOTTAMINEN

 

“Musta on outoa, että mitä jos joku ois vaikka joskus soittanut kaikki keikat ilman kenkiä ja mä tekisin nyt niin, niin tulisko jengi nillittämään et joku on tehnyt ton ensin?”

 

”Mä oon aina tykänny monenlaisesta musasta, ei se oo ikinä ollu niin että kuuntelisin pelkkää punkkia. Se mitä varmaan ekana alko kuuntelee oli Julma Henri silloin teini-iän myllerryksessä, Al-Qaida Finlandia ja SRJTNT mixtapea. Public Enemy oli sellanen mistä oli kanssa aina digannut. Ekoja räppisettejä aloin ite nauhottaa joskus viistoistavuotiaana, siitä joku vuos eteenpäin waretin itelleni ekan musanteko-ohjelman. Emmä tajunnu mitään miten sitä käytetään, mut yks ilta mä vaan päätin että nyt mä opettelen miten tää toimii. Pummasin kaverilta kympin ja kävin ostaa pullon viiniä, pussin sipsejä ja katoin parit tutoriaalit netistä, että mites tää sämplääminen toimii. Tunnissa sain ensimmäisen ihan hirveen kuulosen biitin tehtyä. Olin silleen, että tää on vitun hyvä läppä. Tein SoundClloud-profiilin ja uppasin sen sinne. Siitä alko mun tuottajaura, siitä on nyt puoltoista vuotta.”

 

Onko puolessatoista vuodessa ollut laitteistopuolella havaittavissa korkinhaisteluun siirtymistä?

 

”Mulla on kolme vuotta vanha läppäri ja viidenkympin Gigantin kuulokkeet, mistä on molemmat sangat poikki. Niillä mä teen. Eka virallinen julkasu tais olla Sairas T:n kassulla, mihin tuli yks mun biitti. Mun eka kuuden biisin EP tuli ulos noin vuos sitten, sen jälkeen oon tehny yksittäisiä biittejä ja remixejä eri räppäreiden julkasuille, pääasiassa kassuille. Ton ekan EP:n miksasin ja masteroin Deep Cutsin studiolla, mut muuten kaikki on tehty samoilla paskoilla kamoilla. Ei todellakaan tarvii alkaa hifistelemään, että voi tehä.”

04_20140421_0853

 

Keskustelun syvetessä Jimi ilmoittaa Erikreeperin tekevän trap-musaa, puhekielisemmin träppiä. Putoan kärrystä. Onko trap-karsinassa ahdastakin?

 

”Suomessa ei oo kauheesti tyyppejä jotka tekis träppiä, vaikka toki joku RPK on tehnyt jo pitkään sen tyylistä musaa ja esimerkiks Rico Tubbs on tehnyt ainakin pari träppi-biisiä. Nykyään tosin kun seuraa Soundcloudia, niin tuntuu että kun uudet nuoret tyypit alkaa tekee biittejä, niin ne on just träppiä. Mut sellasia ketkä ois julkassut träppi-levyjä Suomessa, ei oikeen toistaseks oo.”

 

Aivan. Mistäs suunnasta nollapisteläisen sitten kannattaisi alkaa trap-suota tarpomaan?

 

”Mä alottaisin jonkun levy-yhtiön kautta, esimerkiks Trapdoor Records kannattaa tsekata, niiltä löytyy hyvin soundia träpin molemmin puolin. Kiinnostuneille mainitsemisen arvosia artisteja on ainakin tän hetken träpin kärkinimi UZ ja 17-vuotias Mura Masa Briteistä, joka sotkee tosi paljon hip hoppia, UK garagee sekä housea mukaan soundiinsa.”

 

Cool. Youtubesta löytyy Fucked Up –EP:ltä poimittu samanniminen musavideobiisi, joka pitää sisällään hiihtopipoisen Erikreeperin sekä joukon muita naamioituneita hahmoja päänsekoitushommissa, tosin vain lain kirjaimen silmissäkin sillä viattomalla tavalla, eli alkoholia nauttimalla. Mistä päätös naamioitua, ja onko Henri- ja Stöö-patenttiin uskovat lähteneet sotajalalle?

 

”No niin, päästään mun lempiaiheeseen…Mulla on varmaan vaan joku outo fiksaatio hiihtopipoihin, ne on musta siistin näkösiä. Ja ois se jäänyt vähän tylsän näköseks kun videoo tehtiin, jos jengi ois vaan hillunut siellä normikamoissa. On niistä jengi nillittänyt, mut sama se kai on vaikka mulla ois muovipussi päässä, ihan sama biisi se on silti. Ei mulla oo mitään sen kummallisempaa agendaa hiihtopipon kanssa. Mut musta on outoa, että mitä jos joku ois vaikka joskus soittanut kaikki keikat ilman kenkiä ja mä tekisin nyt niin, niin tulisko jengi nillittämään et joku on tehnyt ton ensin? Eiköhän se oo kaikkien oma valinta et laittaako ne sen hassun hatun päähän vai ei.”

 

Mutta entäs sitten se viinanjuonti? Onko tullut mietittyä osaako nuoriso filtteröidä läppiä ja kuinka koherenttia ylipäätään on tehdä biisejä kuosauksesta?

 

”Kyllä mäkin kuuntelin Kuoleman ”Viinaa ja aineita” -biisiä, mut en mä mennyt sen takia vetää viinaa ja aineita., Kyllä mä toivon jengillä olevan sen verran älliä, että ne tajuaa ettei tota videoo oo tehty ihan kauheen tosissaan. Ja mä oon itekin sen verran penska vielä, etten mä ehkä ala ottaa vastuuta muiden penskojen tekemisistä.”

05_20140421_1002

 

Ymmärrän. Vaan mitä tuottajalla mielessä seuraavaksi?

 

”Seuraavaks tulee Erikreepper-nimellä pihalle ainakin toivottavasti yks EP junkkaa ja drum n bassia sekä yks EP träppiä. Mun toisen projektin, Dopermanin, mä oon varannut pelkästään vanhan koulun hip hop -biiteille, kaikki Erikreepperin nimellä tulevat jutut keskittyy enemmän just bassoseen, elektroniseen soundiin, sellaseen EDM-träppiin (electronic dance music, toim. huom.). Keikoilla mä soitan pelkkää träppiä ainakin toistaseks vielä, muista genreistä ei oo vielä tarpeeks matskua mitä haluis soittaa.”

 

Monta tupakkaa on palanut ja tuhansittain kiloja raskasta liikennettä on jyrissyt altamme, kun päätämme siirtyä takaisin autolle ja vaihtaa vielä sijaintia. Kirkkaana lämmittävä aurinko saa tuoreella talvenjälkeisellä eksotiikallaan painelemaan laseja syvemmälle päähän ja nykimään lippaa silmien eteen. ”Kiva keli”, joku toteaa. Juuh. Kylteistä tsiigaillaan Kuokkalaa ja lähempänä kohdetta Yrttisuon perhepuistoa. Ratsulle löytyy paikka perheautojen seasta, ja Jimi häviää potkulautailevien vaahtosammuttimien parveen. Sessioiden jälkeen vetäydymme metsikön siimeksessä ikuisuuttaan viettävän kiven päälle jatkamaan jutustelua. Millaista laatua on tunneside Yrttisuohon?

 

”Täällä käytiin paljon Juhan kaa skeittaa kun Daggers perustettiin, kesällä siitä tulee viis vuotta. Ohan tää silleen aika kuppanen paikka skeitata, ei tuu nykyään niin hirveesti käytyä, mut on tää niin nostalginen paikka että se vähän antaa anteeks. Toi Yrttisuon kivi on tosin yks meikän lempiobstaakkeleja koko Jyväskylässä, koska se on niin helvetin raffi. Sitä ei oo hiottu mitenkään, asfalttikin on ihan paskana. Tohon kun onnistuu puskee jonkun siistin tempun päälle, niin tulee kyllä hyvä fiilis.”

06_20140421_1034

 

Ennen haastattelua olin pyytänyt Jimiä valitsemaan top 5 vinyylinsä ja tuomaan mukanaan, mutta puuhapussissa paljastuukin kolisevan jotain muuta. C-kasetteja? Miksi näin?

 

”Kassu on mulle tärkee formaatti, niistähän se punkin kuuntelukin lähti. Onhan se nyt lähtökohtasesti paska formaatti kun se kuluu paskaks kuunnellessa, mut meikä vaan tykkää kassuista. Muistan kun vielä yläasteellakin jengi naureskeli mulle, että mitä vittua sä teet kun mä kuuntelin Walkmanilla kasetteja, kaikilla oli ämpeekolmoset.”

 

Ei formaatti musaa pahenna ellei musa formaattia, tuumaan, ja käyn hipelöimään tuliaisia. Annetaan Jimin kertoa millaisia legendoja näihin kyseisiin nauhoitteisiin liittyy ja miksi mukaan valikoitui juurikin ne.

 07_20140421_1081

OD Kokemus – Biittikassu

 

”Trap/Memphis-biittejä, aika synkkää menoa. OD Kokemuksella on aika paljon black metal -vaikutteita sen biiteissä, viimisessä biisissä on sämplätty jotain blastbeattia. Chillimpää kamaa kun mun EDM-träppi, sellasta kuuntelu-träppiä. Nuori kaveri, muakin vissiin vuoden vielä nuorempi, mutta helvetin hyvin ottanut homman haltuun. Hyvä, synkkä meininki.”

 

Sairas T – Handelista Hurstiin

 

”Tässä on yks mun tuottama biisi, OD Kokemus on duunannut kaikki muut taustat. Parasta suomalaista räppiä pitkään aikaan, helvetin kovat taustat. Hyvin viljelty sellasia tosi kliseisiä läppiä ilman, että alkaa kuulostaa paskalta. Tässä on Sairas T:n vanhoja biisejä pari ja sit uudempia, artistin kehityksen kuulee niiden välillä selkeesti. Sitä on hauska seurata sivusta.”

 

Silmälappu-Steve & PK – Hassissseikkailuja

 

”B-puolen ensimmäinen biitti on mun ihan sairaan vanha Memphis-biitti. Biisejä ei chopattu, mut ne on hidastettu silleen, että toi kestäs varmaan oikeesti vaan jonkun kymmenen minuuttia toi koko kasetti. Hyviä läppiä ja jumitusräppiä, niin kuin voi ehkä päätelläkin tosta nimestä. Silmälappu-Steve on tällä hetkellä meikän mielestä yks parhaita suomalaisia räppäreistä, vaikka se jauhais näistä samoista jutuista sen kymmenen levyn verran niin mä silti varmaan jaksaisin kuunnella sitä.”

 

Pikku-Pyöveli – Solo

 

”Tässä mulla on yks remixi, tätä on vissiin painettu viiskyt kappaletta. Hirveetä ulinaa tulee aitopäiltä, kun kaikki nää biitit on luupattu suoraan vanhemmista amerikkalaisista Memphis-biiteistä, käytännössä pöllitty suoraan kaikki. Tässä on niin hyviä kliseitä ja läppää, sarjassa ”turpa kii, meikä on luonut Suomi-Memphiksen”, vaikka tää on eka julkasu. Saamarin pölynen lo-fi soundi ja kaikki biisit on äänitetty jollain läppärin mikillä, mut silti myytiin ihan sairaan nopeesti loppuun Funkiestista.”

 

Slayer – DIY-kassu

 

”Slayer siks koska kuka helvetti nyt ei tykkää Slayeristä? Vanhasta boomboxista kuunneltiin aina Slayeriä C-kassulta kun käytiin skeittaamassa, yhessä skedepätkässäkin skeitataan DIY-kaarta silleen, että mulla on siinä Slayerin seinälippu kiinni. Siitä on vaan aina digannut. Slayerillä ei oo yhtään biisiä mistä en tykkäis, ainakaan vanhasta tuotannosta.”

 

Jotkut asiat eivät koskaan muutu, vaikka Slayer muuttuisikin. Matkalla takaisin ytimeen skeneilemme, muistelemme menneitä ja halveksumme virkavaltaa. Mieleeni muistuu edesmenneen The Clash -yhtyeen solisti Joe Strummerin ajatus; ”Punk rock is like the mafia, and once you’re made, you’re made.” Torilla hyvästejä heittäessämme tarjoan Jimille kättäni, ja huomaan helpotuksekseni, että biittinikkarointiin siirtyminen ei ole tarkoittanut pakollisiin räppikättelyihin siirtymistä, sillä olen todella huono niissä. ”Nähään taas”, Jimi sanoo ja ottaa suunnan toisaalle. Pääsiäismaanantai nilkuttaa hautaansa, taivas värjäytyy saasteiseen punaiseensa. Huominen on uusi tiistai statussymbolien maassa.

 

Kuvat : Jyri Kiuru

 

Linkit:

 

Erikreeper bandcamp : http://erikreeper.bandcamp.com/

Erikreeper Soundcloud : https://soundcloud.com/erikreeper

Erikreeper – Fucked Up OFFICIAL HOOD VIDEO : http://www.youtube.com/watch?v=-rw3W6n-YXY

Doperman bandcamp : http://doperman.bandcamp.com/