Heinäkuun ensimmäinen viikko kerää kaupunkiimme virran nuoria hip hop-päitä Suomesta, Ruotsista ja Norjasta, kun järjestyksessään toinen TUFF! Hip Hop Summer Camp järjestetään Veturitalleilla. Neljästä elementistä kiinnostuneet junnut saavat neljäpäiväisen leirin aikana kuulla, nähdä ja etenkin kokea in praxis, kuinka räppiä kirjoitetaan, kuinka biitti vuollaan, kuinka lattiaa rokataan, kuinka kannua pidellään ja kuinka bileitä järkätään.
Opetus leirillä tapahtuu työpajojen kautta, joissa nuorison tajuntatöpseleihin tietoutta kaataa paikalliset hip hop-alan ammattilaiset ja intohimoiset connoisseurit ja lista paja-ohjaajista onkin kuin ote Jyväskylän hip hop-skenen “Kuka kukin on”-kirjasesta: räpin kirjoittamista opettaa jo vuosituhannen taitteen Urbaanilegenda-kollektiivista ja nyttemmin Toistuvat Yllätykset-perheestä tuttu Soul Valpio, aisaparinaan edesmenneen Korstoraatio-klikin Joosu J, biitintekoa ohjaa leijonanosan paikallisesta priima-räpistä tuottava Ruuben ja graffitin tekoa ja sketsausta nuorille avaa Janne Juhani Julma, joka on peinttauspelissä niin syvällä, että ohjasi aiheesta dokumenttielokuvankin (Suomi radalla – Just Can’t Stop, 2017). Ja tässä vain muutama esimerkki.
(Teaser-video viime vuoden TUFF! Hip Hop Summer Campista)
Puitteet on siis kunnossa ja pajojen sisältö on point. Mutta miten tämä on tullut tapahtuneeksi? Mikä luonnonvoima on saattanut opinjanoiset nuoret ja tietouttaan jakavat senseit jälleen saman katon alle samaan aikaan? Vastaushan on:
tuottaja.
Leirin takana seisoo toki iso joukko työläisiä, mutta tuottaja on se, kuka pitää sadat risteilevät langat käsissään ja vastaan kokonaisuuden toimisesta. Kun kasataan yhteen nuoria kolmesta maasta miltein viikoksi ja tarjotaan heille runsaasti oppia ja ohjelmaa, on tämän koossa pitävän voiman rooli sekä haastava että ratkaiseva. Hip Hop Summer Campilla tuota roolia kantaa Kangasniemen ja Helsingin kautta Jyväskylään päätynyt kulttuurituottaja Saara Hakala, ja tähän luonnonvoimaan pääsemme seuraavassa tutustumaan.
Moi Saara! Miten tulit TUFF!:in hommiin mukaan ja millainen jengi TUFF! on sulle ollut?
Mä oon ollut nyt kahden vuoden ajan TUFF!:issa sihteerinä. Päädyin näihin hommiin Johanna Hurmeen kautta, joka toimi sihteerinä ennen mua. Johanna oli toiminut jonkun aikaa yhtäaikaisesti tuottajana ja sihteerinä yhdistykselle ja se oli aika raskasta vetää niitä molempia, niin mä tulin apuun. Mulla oli jo kokemusta yhdistystoiminnasta ennen TUFF!:ia Jyväskylä Entrepreneurship Societyn ja kangasniemeläisen Adamant ry:n hommista, mutta Johanna autto mut alkuun, koska kaikki yhdistykset on erilaisia, eli tääkin homma piti opetella tavallaan uudestaan.
TUFF!:in hommissa parasta on se, että oma porukka on niin älyttömän rentoa ja vastaanottavaista. Kun en ite oo Jyväskylästä kotoisin, niin en tuntenut täältä kulttuuripiirejä saati muita piirejä ollenkaan tänne tullessani, mutta TUFF!:in kautta on löytynyt hyvin just sitä porukkaa. Viiden vuoden jyväskyläläisyydenkin jälkeen TUFF! on edelleen ehkä se vahvin yhteys ihmisiin mulle täällä.
Tuletko itse hip hop- taustasta, vai miten päädyit työskentelemään leirin parissa? Millaisia hommia leirin parissa teet ja millaista duunaaminen on?
Adamant ry:n kautta duunatut musikaalit on se vahvin musahistoria mitä mulla on, hip hop- kulttuurissa mulla ei oikeastaan oo minkäänlaista taustaa. Mut leiritoiminta on mulle tuttua, koska me tehtiin noita musikaaleja vähän sellasella leirimäisellä tavalla, vedettiin keskenään tanssi- ja teatterityöpajoja samaan tapaan kuin hip hop- leirillä.
Mun mielestä on tärkeetä, että ei vaan laiteta väkisin nuoria melomaan kanooteilla, vaan että tarjotaan niille mahdollisuus tekemiseen, mikä heitä oikeasti kiinnostaa.
On leirin järjestäminen tietysti stressaavaa, mutta se on mahtavaa kun voi luottaa noihin meidän ohjaajiin ja voi tietää, että leiripäivät tulee kyllä sujumaan ja pajojen sisältä tulee olemaan timanttista. Mun työ leirin parissa on paljon aikatauluttamista ja pajojen ohjaajien materiaalitarpeiden hankintaa ja ylipäätään siitä huolehtimista, että leirille tulevilla nuorilla ja ohjaajilla on kaikki mitä ne tarvitsee. Tiivistettynä mun homma on varmistaa ja hoitaa kaikki yksityiskohdat kuntoon mahdollisimman hyvin ennakkoon, että itse leiri sujuu sit tapahtuessaan hyvin, että ihmiset pääsee suihkuun, saavat ruokaa syödäkseen ja saavat myös vapaa-ajalle jotain tekemistä ja pääsevät tutustumaan Jyväskylään.
Mille pajalle itse leiriltä osallistuisit ja miksi?
Itse mä menisin ehdottomaasti graffiti-pajalle ja siitä olisin varmasti eniten innoissani! Vielä lukiossa mä ajattelin, että musta tulee taiteilija tai kuvataideopetteja tai joku tällainen ja kuvallinen itseilmaisu kiinnostaa, niin sinne mä ehdottomasti haluaisin.
Mun mielestä on tärkeetä, että ei vaan laiteta väkisin nuoria melomaan kanooteilla, vaan että tarjotaan niille mahdollisuus tekemiseen, mikä heitä oikeasti kiinnostaa. Esimerkiksi graffiti voi olla tosi kehittävää nuorille, eikä varmaan monikaan enää nykyään ajattele, että graffiti on yhtä kuin ilkityöt ja töhriminen. Sitten kun ympärille saadaan vielä muita nuoria, jotka on kiinnostuneita samoista asioista, niin se on todella hieno mahdollisuus, sen mä oon saanut itsekin kokea. Lukion jälkeen oli vähän hukassa, että mitäs mä nyt oikeastaan haluankaan tehdä, ja sit kun alettiin tekemään kaveriporukalla ekaa musikaalia, niin se toi mukanaan ihan älyttömästi uutta, hyvää energiaa. Musta tässä leirissä on paljon sitä samaa, että porukka pääsee tekemään jotain luovaa yhdessä. Se voimaannuttaa kaikkia.
Mitä haluaisit, että leiri saisi aikaan? Onko sulla antaa vinkkejä niille, ketkä haluaisivat ns. kantaa soihtua ja alkaa itse kasaamaan tän leirin kaltaisia tai kokoisia projekteja?
Mä toivoisin, että leiri aktivois osallistujia itse jatkamaan näitä harrastuksia ja kasaamaan ympärilleen sitä omaa porukkaa kenen kanssa tehdä. Se ois ihan mahtavaa, jos osallistujat ois spontaanisti toisilleen silleen “hei, voitaisko me treenata tätä tanssia yhdessä?” tai “kirjotetaanko yhdessä lyriikoita?”.
Jos joku haluais tällaista leiritoimintaa tai jotain muuta isoa prokkista itse toteuttaa, niin paras vinkki multa ois varmaan se, että vaikka se pelottaa, niin aina kannattaa lähteä tekemään. Itse pystyy nykyään selvittäämään ihan netistä tosi paljon vaikkapa tapahtuman järjestämiseen liittyviä seikkoja, itekin oon oikeesti opetellut jonkun verran tuottamista ihan sillä, että oon googlettanut, että mitens näitä asioita pitäis hoitaa. Ja apua saa myös ympäriltään kysymällä. Ja jos sellaisia kokeneita tekijöitä ei satu omasta lähipiiristä löytymään, niin TUFF!:in kautta aivan varmasti saa apua alkuun pääsemisessä missä vaan prokkiksessa. Tärkeää on kertoa jollekin omasta ideastaan, alkaa puhumaan ja kyselemään ympäriinsä. Yksin on kauhean vaikeaa viedä mitään isoa projektia loppuun, mutta kyllä te löydätte ympärillenne sen mentorin tai sen oman innostuneen porukan, jonka kanssa tehdä ja toteuttaa ja viedä loppuun.
TUFF! Hip Hop Summer Camp 2018
3. – 6.7. Jyväskylän Veturitalleilla
Työpajoja rap-lyriikan teosta, breakdancesta, graffitista, musatuotannosta, DJ-toiminnasta ja tapahtumatuotannosta.
Leiri on mahdollinen TUFF!:in, Jyväskylän nuorisopalvelujen ja leiriä rahoittavan Pohjoismaisen lapsi- ja nuorisoyhteistyön komitean eli NORDBUK:in hyväsydämisyyden ja kovan työn ansiosta.
Jutun kuvat otti Saara Sund.
Leiri Facebookissa: https://www.facebook.com/events/222508345174701/