Teksti: Samu Koponen
Vaapun halki loskaisen ja räntäsateisen Kauppakadun kohti yläkaupunkia, jonne olen sopinut tapaamisen muuan mystisen herrasmiehen kanssa. Älypuhelimeni karttapalvelu osoittaa kohteen hieman hukkaan, joten vasta parin minuutin pähkäilyn ja taistelun jälkeen paikallistan Galleria Hopan aivan Vakiopaineen naapurista. (Note to self, silmät auki ja luuri taskuun…) Astun sisään, jossa minut vastaanottaa iloisesti ja värikkäästi pukeutunut Jukka, jonka kanssa hetken kuulumisia vaihdettuamme, sekä recorder applikaation luuriini ladattuani, istahdamme mukavasti vanhojen pullokorien päälle matalan pöydän ääreen ja pääsemme itse asiaan, eli keskustelemaan katutaiteesta, sekä ennen kaikkea tulevana Perjantaina alkavasta näyttelystä, Vinkkipalkkio – Graffitia Jyväskylästä.
Näin tuntemattomalle kansalle jos heti alkuunsa valottaisi hieman, ilmeisesti kuitenkin pitkän linjan toimijasta on kyse, kuka on Jukka Silokunnas? Kuinka pitkään olet toiminu katutaiteiden parissa, ja oletko ihan täyspäi(väi)nen taiteilija?
Katutaiteen saralla oon toiminu… kauan. Siinä välissä valmistuin kuvataiteilijaksi vuonna 2011, jonka jälkeen ollut sitten täyspäivänen taiteilija. Tällä hetkellä on Suomen Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston myöntämä katutaiteisiin liittyvä apurahakausi menossa, joka mahdollistaa täyspäiväsen katutaiteilun, vaikkakin se mitä tuo katutaide tarkalleen ottaen on niin ei nyt mennä ihan vielä siihen.
Jyväskylää pidetään jonkinlaisena edelläkävijänä vapaan, eli tässä tapauksessa laillisen katutaiteen saralla Suomessa, tarkoittaen jatkuvasti yleistyviä muraaleja, sekä laillisia maalausspotteja sun muita. Kuinka pitkään niistä ovat maalarit nauttineet ja mitä mieltä asiasta olet?
Jyväskyläläisessä graffitissa on aina näkynyt tietty laadullisuus, sekä viimeisen 20 vuoden aikana luvallisuus. En tietenkään voi tietää kaikkea mitä kaupungissa on tapahtunut, mutta esimerkiksi jos tuossa ikkunalla olevia lehtileikkeitä katselee, niistä huomaa kuinka luvallinen graffitimaalaus on pitkään ollut osana kaupunkia. On annettu maalata kerrostalojen sisällä ja ulkona. Vaikkapa Kuokkalan sillan maalaus jo vuonna 2002 oli upea juttu, ottaen huomioon minkälainen maamerkki sekin kaupungissa on. Esim. Tanssisali Lutakko ja muut kohteet ovat luoneet Jyväskylään melko mielenkiintoisen skenen. Täällä on alusta asti ollut hyvä porukka, josta on sit aina noussu uusia tekijöitä jotka haluavat viedä graffitia eteenpäin nimenomaan luvallisena taidemuotona.
Kuinka suuri on JKL graffiti skene? Onko täällä paljon tekijöitä, ja miten vertaisit sitä muuhun Suomeen?
Jyväskylä on ollu todella aktiivinen kaupunki aina muutenkin esimerkiksi rap-musiikin ja breikkauksen saralla. Täältä löytyy maailman kovimpia breikkaajia jotka reissaa maailmalla ja miettii meidän rap SM-voittajia ja vaikka mitä muita meriittejä joita esille voisi nostaa, niin samalla tavalla meidän graffiti skene on ollut pitkään alansa huippua. Tuossakin vanhassa näytillä olevassa lehtiartikkelissa lukee, että Jyväskylän Cons Crew on Suomen tuotteliain laillisten graffitien tekijäporukka, ja tämä siis jo joskus 10 vuotta sitten. Verrattuna vaikka Helsinkiin, jossa on puhuttu nollatoleranssista ja nimenomaan yritetty tehdä kaikkesa, että maalailu loppuis, on samaan aikaan Jyväskylässä täyttä päätä oltu yhteistyössä esimerkiksi kaupungin ja ELY-keskuksen kanssa. Kyl täällä on hirveen hyvä meininki ja tekijöitä on paljon kaupunkiin nähen, ja nimenomaan ammattimaista tekemistä löytyy. Se on hienoa!
Tuleeko taiteillessa toimittua itsekseen vai porukoissa, ja onko eri ryhmien välillä jonkinlaista kilpailua, oli se vaikka edes leikkimielistä?
Jyväskylässä on sillä tavalla hyvä tilanne, että iso osa tekijöistä on kavereita keskenään ja tunnetaan toisemme, sekä myös paljon porukkaa muista kaupungeista. Täällä artistit vierailee ja tietty itekkin käydään muualla ja sillä tavallaan kulttuurin vaihto on vilkasta kaupungissa. Kaikennäkösiä maalausporukoita on paljon, mutta ei täällä mitään reviiri- tai jengisotia ole, että ei tää todellakaan mikää räppielokuva ole mis tarttis olla puukko taskussa ku lähtee ulkoilemaan. En nyt kaikista Suomen kaupungeista osaa sanoa, mutta joihinkin kaupunkeihin verrattuna Jyväskylä on hyvin leppoisa ja rauhallinen kaupunki, jossa ihmiset yrittää tehä yhdessä hyviä juttuja.
Jos puhuu ei vain graffitin saralla, niin miten näet eri alakulttuurien välistä yhteistyötä Jyväskylässä? Esimerkiksi TUFF!, jossa on jos minkäkin alan ammattilaisia ringissä. Onko täällä hyvä yhteinen tekemisen meininki?
On iha ilman muuta. TUFF! ja muutkin pyrkii yhä lisäämään sitä yhteistyötä. Esimerkiks vaikka Lutakko jonka kanssa graffiti on kuulunu kauanki yhteen. Monenlaisissa tapahtumissa, vaikka Jyväskylän Kesässä ja Yläkaupungin Yössä on graffiti pitkään ollu osana, eli ala on aika hyvin integroitu näihi Jyväskylän menoihin. Tanssitapahtumissa ja nuorisotiloissa esimerkiksi veturitalleilla on työpajoja, joten kyl tää rupee olee aika kokonaisvaltaista tekemistä.
Näyttely kantaa nimeä Vinkkipalkkio – Graffitia Jyväskylästä. Mistä ajatus tähän lähti, ja minkälaisella kokoonpanolla hommaa on laitettu pakettiin?
Idea lähti varmaan tossa noin vuos sitten, mutta se jäi vähän muitten kiireitten alle. Tossa puolisen vuotta sitten eräs nuorempi maalari Jyväskylästä muisteli nähneensä Suojassa vuonna 2005 Jyväskylän paikallisen graffiti näyttelyn, jonka jälkeen tietääkseni ei oo ollu mitään graffitiin tai katutaiteeseen liittyviä vastaavia tapahtumia, ainakaan sisätiloissa. Hän kertoi siitä tosi iloisena ja onnellisena, kuinka se oli ollu iso kokemus nuorelle tyypille nähdä. Siitä sitten oli saanu hirveesti inspiraatioo, jonka jälkeen hän onkin sit ollu mukana kuvioissa. Hänen kanssaan kun asiasta enemmän juteltiin rupesin kyselee noilta vanhemmilta tekijöiltä olisko kiinnostusta juuri noita vanhoja luonnoksia, kuvia tai muuta näyttää. Sitten sitä kiinnostusta rupeski pikkuhiljaa löytyy. Projektiin mä oon enemmä tai vähemmän ite laittanu efforttia täs muutaman kuukauden ajan. Materiaalin kerääminen on ollu hankalaa, koska porukkaa on muuttanu pois Jyväskylästä ja kasvanu aikuisiks. Yhtäkkiä tietyt asiat hautautuu, valokuvat unohtuu ja ne asiat jotka oli 90-luvulla tärkeitä ei enää ookkaa siinä työpöydän lähellä helposti löydettävissä. Vielä kun graffitikulttuuriin kuuluu osana halu olla anonyymejä, ei välttämättä luoteta ihan kaikkiin ihmisiin. Eli ”kuka se tyyppi on kelle nää materiaalit menee,” jne. Keräämistä on hankaloitanut se että mäkää en todellakaa tunne kaikkii tekijöitä, mut on saatu kyl hyvää materiaalia kasaan. Vinkkipalkkio on siis sekä historiikki, että nykypäivää. Löytyy 90-luvulta asti kuvia ja jotai sketchejä, sekä iha taas uusia töitä vuodelt 2018, että kaikkea siltä väliltä.
Ajatellaan että poistetaan graffitista, tägäilystä ja kaikesta semmoset laittomuuteen, rikollisuuteen tai vastaavaan liittyvät mielleyhtymät, että jätetään jäljelle se pelkkä viiva ja miltä se itse viiva näyttää.
Mitä näyttely tulee pitämään sisällään? Miten kuvailisit tapahtumaa?
Näyttely tulee oleen todella runsas. Teoksia on paljon ja monin erilaisin tyylein tehtyjä töitä. On kaikkea mahollista lehtiartikkeleista veistoksiin ja ready madeen. On valokuvii seinillä ja lehdissä, luonnoksia ja maalauksia kuten näkyy ja sen lisäksi vielä tapahtumia näyttelyn aikana. Graffiti-elokuvaa katotaa, soitetaan teknoo ja pidän ite luennon aiheena graffiti ja katutaide. Kaikennäköstä. Lisää tietoa voi tsekkaa Facebookista.
Kenelle näyttely on suunnattu ja kuinka toivoisit lisää näkyvyyttä, jotta myös mahdolliset ”ei kohderyhmäläiset” löytäis mestoille?
Tietysti suunnattu kaikille, kuten mikä tahansa kuvataide. Ehkä esimerkiksi juuri porukka joita vaikkapa kadulla ärsyttää väärään paikkaan tehdyt tägit voisivat tulla tänne kattoo rauhassa sitä muotokieltä ja ehkä jopa löytää jotain miellyttävää. Ajatellaan että poistetaan graffitista, tägäilystä ja kaikesta semmoset laittomuuteen, rikollisuuteen tai vastaavaan liittyvät mielleyhtymät, että jätetään jäljelle se pelkkä viiva ja miltä se itse viiva näyttää. Sillai toivois sen kiinnittävän huomiota, että ehkä tästä voikin löytyä jotain kiinnostavaa. Tietty jos viha vaan syvenee, niin sekin on tulos. Emme tässä yritä ketään käännyttää tai miellyttää. Tää on rehellinen historiikki kokoelma, 20-vuotta Jyväskyläläistä graffitia. It is what it is!
Onko näyttelyllä jotain sanomaa? Mitä haluaisit vierailijoiden oppivan ja ottavan mukaansa täältä?
Ehkä sen, että tällä hetkellä on Suomestakin lähteny alan taiteilijoita kiertämään maailmalla pitämäs näyttelyitä, eli ollaan jo aika pitkällä tilanteessa jossa graffiti on vahva osa nykytaidekenttää. Monilla nykytaiteilijoilla on vahva graffititausta, vaikkei se heidän töissä enää näkyisikään. Tämä ei tosiaankaa ole mikää pieni homogeeninen joukko, jossa asiat tapahtuu tietyllä tavalla, vaan katutaide ja graffiti on valtavan iso oma kulttuuri täynnä erilaisia toimijoita. Kyllä tässäkin näyttelyssä näkee sen miten eri tavoilla ihmiset voivat samaa aihetta katsoa. Uskon et se kiinnostaa.
Vinkkipalkkio nyt kun on näyttelyn nimi, ollaanko tässä vähän menossa kauniisti ilmaistuna persaus eellä puuhun? Mitä mieltä olet vinkkipalkkiosta ja miksi graffiti olisi pahasta?
Hyvä kysymys… Vinkkipalkkio on ehkä mielestäni mahtava näyttelyn nimi, mutta huono konsepti noin yleisesti. Voisin verrata sitä esimerkiks skeittauksee ja lumilautailuun, joista ei ehkä alkuun tykätä. Kun yhtäkkiä tulee menestystä, vaikkapa skeittarista tulee maailmankuulu, nii heti rakennetaan skeittiparkkeja ja kun lumilautailija menestyy, kaikki suomalaiset yhdessä juhlii kultamitalia. Samalla tavalla graffitissa ja katutaiteessa ei välttämättä niistä tägeistä tykätä, mut yhtäkkiä huomataan kun rupee tulee positiivista viestiä, joku kenties menestyy, toinen näyttäytyy maailmalla edelläkävijänä ja vie taidemuotoa eteenpäin niin alaa aletaan arvostaamaan ja huomioimaan eri tavalla. Jos halutaan graffitia ja katutaidetta katsoa, niin pitää hyväksyä tägit ja mahdolliset ei toivotut lieveilmiöt, mitä saattaa mielessä aiheesta olla. Tätä koko kulttuuria ei välttämättä olis olemassa ilman niitä ei toivottuja asioita. Jos poistettas kaikki katutaide ja graffiti, mikä tällä hetkellä Suomea elävöittää ja jätettäs pelkästään mainokset, ni mä veikkaan et tosi moni rupeis kaipaamaan jopa niitä tägejä.
Vinkkipalkkiosta puheen ollen, oletko ollut virkavallan kanssa tekemisissä?
Olen, mutta virkavaltahan ei ole ongelma, poliisit, vartijat, seinänputsaajat ja muut tekevät vain työtään ja yleisesti ottaen kun oon törmänny, ovat olleet kauheen asianmukaisia. Hyvää kohtelua, eikä mitään ongelmia Suomen puolella. Ulkomailla on ollu aika rajuakin meininkiä ja oon kuullu ja törmänny kaikennäköisii juttuihi. Monessa maassa taidetta tehää jopa henkesä kaupalla, mut katu- ja graffititaiteilijat tietävät kyllä ne riskit. Jos menee metroraiteille kävelee ja kuolee sähköiskuun, nii ei siitä voi metrofirmaa syyttää. Samoin jos mennää pyörii jonnekki ja tulee perästä laskuja tai sakkoja, turha siinä on valittaa. Tässä haluisin juuri korostaa, että kun ihmiset ihastelee katutaidetta tuolla kaupungilla, varsinkin nyt sen ollessa kauheen suosittua ja ottavat kuvia ympäri maailmaa ja Suomea, jakavat niitä nettiin jossa kuvia ihastellaan, halataan ja halutaan paljon, samalla helposti unohtuu se puoli, että ihmiset tekee ja tuottaa, jos ei puhuta luvallisesta taiteesta, kaiken ihan omalla riskillään. Vaikka se kuinka suosittua on, riskit ja korvausvelvollisuudet on samat. Katutaiteen suosio sinäällään ei liity siihen tekemiseen.
Sellanen hyvä puoli havaittavissa, et nykyään tehtäessä nimenomaan luvallista katutaidetta, kun on vapaita seiniä ja muraaleja tilataan, yleinen mielipide on muuttunu paljon sallivammaks ja positiivisemmaks. Sanotaa 10 vuotta sitten jos oli tekemässä luvallista seinää, tuli vielä paljon valituksia et täällä töhritään. Saatto tulla poliisipartio paikalle kysymää et mitä täällä tehää ja tavallaa asenne oli heti sellane, että siinä tehtii jotain rikollista tai väärää. Nykyään se on ihan toisin päin. Jos poliisipartio tulee paikalle nii he tietää hyvin kysyä lupaa, eikä siin oo mitää sellasta negatiivista, vaan nimenomaa tullaan kysyy et onko kaikki ok. Samoin kansalaisten toimesta tullaan kommentoimaa ”onpas kiva seinä”, tai et ”en kyllä itse tykkää”, mutta se kommunikaatio on olemassa, eikä enää keskity rikolliseen tekemiseen, vaan nyt ollaan menossa siihen et voidaan puhua alaa tuntemattomienkin kanssa taiteesta. Käydä keskustelua siitä et mitä siinä seinällä on ja miksi se siinä on. Ja sehän on kauheen hienoa se.
Miten koet Suomen ja suomalaiset yleensäkin katutaiteisiin kannustavina? Esim. miten ihmiset reagoi kun kerrot mitä teet? Onko siinä jotain stigmaa?
On. Tottakai on ja se stigma varmaan säilyy niin kauan ku tägejä tehää. Jostain syystä tägit on se mitä vihataan ehottomasti eniten ja niistä ei yksinkertasesti tykätä ollenkaan. Jokaisellahan saa ja pitää olla oma mielipiteensä, enkä yritä niitä muuttaa, mutta jos puhutaan katutaiteesta ja nimenomaan tämmösestä luvallisesta graffititaiteesta, veikkaan et siinä stigmoja ei enää juuri ole. Voidaan puhua niin pitkästä, 80-luvusta asti olleesta osasta taidehistoriaa. Keskustellaan jo siitä ja tästä graffitinäyttelystä siellä ja silloin, että tavallaan se laillinen historia on jo niin iso.
Tuossa käsiteltiinkin jo hieman menneisyyttä, joten millaisena näet ja toivot tilanteen vaikka 10 vuoden kuluttua olevan?
Tää on hyvä kysymys, koska joskus 10 vuotta sitten toivoin, että ois luvallisia seiniä ja tilaisuuksia ihmisillä tehä ja toteuttaa isoja seinämaalauksia. Nyt ollaan just siinä tilanteessa mitä 10 vuotta sitten toivoin. Jos mennään 10 vuotta eteenpäin, ehkä seuraava toive ois se, et päästäs pikkusen vielä eteenpäin. Tällä hetkellä luvallisuus hyvin paljon liittyy siihen, että tilataan ja hyväksytetään luonnoksilla teos johonki tilaan, ja oletetaan tilan pysyvän muuttumattomana vaikka seuraavat 10 vuotta. Taas katutaiteeseen ja graffitikulttuuriin kuuluu osana se vaihtuminen, liikkuminen ja eläminen, nii voitas mennä seuraava pykälä eteenpäi, että nimenomaa annettas enemmän isoja pintoja tai tiloja vapaaseen käyttöön. Tällöin päästäs samaan tilanteesee kuin vaikka Sao Paolossa tai Lissabonissa, joissa saattaa olla 200 metrin pitusia kadunpätkiä joihin maalaaminen on luvallista. Nehän on valtavan hienoja teoksia, koska saadaan tehä ajan kanssa juuri mitä aidosti halutaan. Ei tarvii kysyä keneltäkään lupaa, eikä miettiä seurauksia, joten tavallaan kaikki voittaa. Vielä vapaampaan kaupunkitilaa käyttöön vois olla se haave. Toisaalta tähän ollaan menossakin. Esimerkiks Helsingin päässä on yksi ihan priima, uusi kerrostalo rakennettu muistaakseni Jätkäsaaressa, voin olla väärässä paikasta, jossa on kyltti seinässä, että tähän saa tehdä graffiteja. Ei siis mikään purkutalo, ei mikään vanha rötiskö, johon on suoraan sallittu sen yhteen seinään graffitien maalaaminen.
Näet siis kaupungin kanssa yhteistyön lisäämisen oikeana suuntana toiminnan edistämiseksi, joten olisiko millaisia terveisiä lähettää päättäjille?
Joo ilman muuta, ilman muuta. Jyväskylässähän on ollu aina hirveen hienoo se, mitä vaikka just vanhempien maalareitten kanssa jutellu, miten lupa-asiat on järjestyny helposti. Ite tässä muutaman vuoden Jyväskylässä toiminu kaupungin kanssa, erittäin hyvin ollaan saatu asiat järjestymään. Justiin isot muraali tapahtumat, katutaidetunneli Mattilanniemessä, sun muut joissa ollu mukana, lupa-asiat on olleet vaivattomia. Lisäksi Jyväskylän Energian kanssa ollaan tehty yhteistyötä onnistuneesti, et mulla ei oo mitään negatiivista sanottavaa Jyväskylän kaupungista, ellei puhuta tosta vinkkipalkkiosta.
Onko alalla minkälaista nuorisotoimintaa? Olisiko se esimerkiksi alue jota tukea, opettaa nuorisoo tavoille?
Tuota multakin kysytään usein, et haluunko tulla pitää jotain kursseja. Nykyää en hirveesti ehi, enkä oo pitäny enää, mutta oon opettanu kaiken ikäisiä. Nuorimmat ollu jotain 3. luokkalaisia. Tälläkin hetkellä Jyväskylässä on monta ihmistä jotka opettaa, pitää luentoja sun muuta. Suomessa ollaan jo niin pitkällä, että nähään graffiti normaalina osana nuorisokulttuuria ja ylipäätään taidekenttää. Kuvataidekouluissa se on selkeesti yksi oppiaine tietyllä tavalla. Samoin toivotaan hirveesti nuorisotiloilla, että joku tulis opettaa ja pitää luentoja. Selkeästi on kysyntää ja nimenomaa toive tulee sekä nuorten ja aikuisten, että ohjaajien puolelta.
Mitä haluaisit sanoa aloittelijoille? Esimerkiksi jos allekirjoittanut haluaisi kokeilla maalausta, mistä sanoisit että kannattaisi aloittaa?
Tähä… tuota noin. Pistetääs hetkeks nauha pois.
*Tässä vaiheessa haastattelu keskeytyy hyväksi toviksi, kun paikalle saapuu apuvoimia. Toinen pitkän linjan ammattilainen ja yksi TUFF!:in perustajajäsenistä, jonka kanssa rupattelemme ja katselemme mitä galleriassa on tähän mennessä saatu aikaiseksi. Hänen vastuulleen välittömästi sysättiin gallerian ikkunaan maalattavaksi näyttelyn nimi, joka onnistui varmoin ottein ilman suurempia kommelluksia. Tässä vaiheessa itse allekirjoittanut päätyi nappaamaan kameran käteen ja räpsimään duosta ja tekemisestä parit valokuvat.
Hetken päästä paikalle ilmaantuu lisää ratsuväkeä, jotka Jukka komentaa oitis sketchaamaan jotain luonnoksia näyttelyn takakulmassa sijaitsevaa vuorta varten. Tästä toimenpiteestä en henkeni uhalla voinut ottaa kuvamateriaalia, vaikka kuinka aiemmin haastattelussa oli sanottu, ettei näissä porukoissa tarvitsisi puukkoa kantaa vyöllä. En ottanut mitään turhia riskejä, vaan päädyin ihastelemaan sekä esillä, että työn alla olevia kuvia ja teoksia.
Tämän jälkeen päädyin facepalmailemaan ymmärtäessäni, että tämähän on se oikea aika ja tapa aloittaa maalailu. Niinpä istahdin lattialle muiden joukkoon, nappasin paperia, sekä ensimmäistä kertaa sitten yläasteaikaisten vihkotuhrailujen jälkeen tussit handuun, ja aloin luonnostelemaan. Suorastaan kammoittavaa lopputulosta voin syyttää, en omien taiteellisten lahjojeni puutteesta, vaan violetin ja vaaleanpunaisen tussin huonosta kunnosta, sillä päädyin käyttämään molemmat loppuun tuon rustailun aikana. (tai jos rehellisiä ollaan niin ehkä sittenkin omien lahjojen puutetta…) Täten myös minä sain oman jälkeni esille näyttelyyn! Jukka kyllä vakuutti minulle, että se tultaisiin peittämään toisilla, hieman taitavampien kätösten luonnoksilla, jottei se tule pilaamaan taidekokemusta muille, jotka näyttelyyn myöhemmin saapuvat vierailulle avajaisiin ja niiden jälkeen.
Paikalle saapui vaiheessa myös lisää jengiä, ja jossain kohtaa rupesi kuulumaan niin villejä juttuja, että niitä en kehtaa, enkä voikaan tässä yleisölle ruveta toistamaan. Mutta en voi sanoin kuvailla sitä arvostuksen määrää jätkien (kenen nimiä en uskalla täällä mainita) näkemää vaivaa ja tekemää duunia kohtaan, josta niin minulla ja muillakin on vain ilo päästä nauttimaan näinä harmaina talvipäivinä. Respect.
Kun jutut rupesivat käymään liian kuumottaviksi, huikkasin Jukalle, että mennäänkö sivummalle hoitamaan vielä haastis loppuun kunnialla, jotta pääsevät hekin rauhassa laittelemaan paikkoja kuntoon ja minä itse kämpille kirjoittelemaan juttua puhtaaksi.
Jatketaan! Niin, eli mistä kannattaa alottaa? Tossahan me puhuttiin aika ympäripyöreesti siitä jotain, mut sen voisin sanoo, et alottelijan kannattaa käyttää aikaa oman ilmasun ettimisee ja miettimisee, sekä sellaseen yleisee sketchailuu ja fiilistelyyn. Tutkii mitä muut on tehny, mut ei liikaa kopioi vaa käyttää oikeesti aikaa siihen, et ei lähe toistaa sellasta tiettyy tylsää hip hopin kaavaa, mikä on tavallaan olemassa, vaikka kenttä onkin laaja.
Mikä Jukan sai aloittamaan katutaiteen parissa, ja minne jätit ekat jälkesi?
Mulla tarina on ihan tavallinen, joka on varmaa 95% maalareista. Joskus yläasteikäsenä ruvennu graffitit ja tägit kiinnostaa ja ysärillä varmaan ku olin jotai 15 vuotias, nii ensimmäine tägi ollu jossaki Harjulla tai puhelinpylväässä luulisin. Mut hyvin nopeesti se jäi omalta kohalta pois, se ei henkilökohtasesti ollu asia mikä kuitenkaa kiinnosti.
Mikä on yleisin kysymys graffitia koskien jota sinulle esitetään?
Yleisin kysymys liittyy varmaan siihe, ”entä nytte, sitte, jotte jos sun omaan autoo joku tekis jotai, nii mitä sää sit ajattelisit siitä?” tai johonki oman talon seinän tägäämiseen. Jos tekisivät hienosti nii ei kai se nii paha oo. Mut on paha kysymys. En tiedä.
Tutkimukset on osottanu, et sillo ku yhteisö pääsee vaikuttamaan omaan ympäristöönsä, siitä pidetään huolta muutenki hyvin. Tavallaan graffiti ja katutaide kun tehdään yhteisössä ja yhteisöä kiinnostavasti, yhtäkkiä katukin on siisti ja tietyt ongelmat saattaa väistyy, eli hyviä esimerkkejä on varmaan enemmän ku huonoja.
Mistä huomaat saaneesi vaikutteita, ja mistä ammennat inspiraatiota? Onko esim. jotain idoleita maailmalla?
Oon tosi pitkän aikaa alaa juuri tutkinu ja dokumentoinu, nimenomaa ollu siinä vähän taustalla. On ollu vuosia, että en oo aktiivisesti maalannu vaan nimenomaa kuvannut, ollu mukana maalausreissuilla ja ollu vähän ulkopuolella siitä kulttuurista ja tietyllä tavalla edelleenki olen enemmän kuvataiteilija, joka katsoo ulkoapäin sitä kulttuuria. Mulle se inspiraatio tulee siitä tutkimuksesta eikä välttämättä niistä yksittäisistä töistä tai teoksista, vaan kokonais kulttuurista ja kaikesta siihen liittyvästä. Netissäki on paljon hyviä videoita, vaikka Youtubessa semmosta ku Tags and Throws, suosittelen ihan jokaiselle.
Onko tullut paljon matkusteltua maailmalla ja jos, niin tuleeko paljon siellä bongattua taidetta, tahi itse tuotettua sitä? Onko jossain maailmalla asioita järjestetty siten että voisi esim JKL ottaa mallia?
Todella monessa kaupungissa. Oon paljon matkustanu Euroopassa ja nimenomaa tavannu paikallisia paljon, joiden kanssa jutellu, nähny ja tehny kaikkee sekä luvallisia, että luvattomia juttuja. Kauheen hienoa on se kuinka katutaide ja graffitikulttuuri yhistää niin helposti. Monesti saattaa olla samassa paikassa 6 tyyppiä, joista suurinpiirtei kaikki on eri maista eikä minkäänlaista yhteistä kieltä oo kuin spraymaalin sihinä, eikä muuta yhteistä kieltä tarvii. Jos miettii parannuksia, niin monessa maassa on jo kymmeniä vuosia tehty mistä aiemmin olikin puhetta, et kaupunkitiloja annettu käyttöön eri lailla. On muraaliprojekteja ja vaikka San Fransisco on klassinen esimerkki kaupungista, jossa on pitkään tehty niin, että yhteisö itse tuottaa sen sisällön. Tutkimukset on osottanu, et sillo ku yhteisö pääsee vaikuttamaan omaan ympäristöönsä, siitä pidetään huolta muutenki hyvin. Tavallaan graffiti ja katutaide kun tehdään yhteisössä ja yhteisöä kiinnostavasti, yhtäkkiä katukin on siisti ja tietyt ongelmat saattaa väistyy, eli hyviä esimerkkejä on varmaan enemmän ku huonoja.
Mikä graffitissa parasta ja jännintä? Ja onko se yleensä lähtöisin hetken mielijohteesta vai tuleeko teoksia usein paljonkin visioitua?
En ehkä omasta puolestani osaa vastata, koska en niin paljon tee graffitia. Jos ulkoo päin katsojana, mikä graffitissa kiinnostaa itseä, eniten ihan selvästi se kehollinen ilmasu. Jos miettii tavallaan teosten kokoluokkaa, kun teet 10 metrisen duunin, nii kuinka paljon joudut fyysisesti liikkuu. Mielestäni se on oikeastaan nykytanssia. Se liike itsessään on taidetta, kun kattoo miten ne viivat menee ja mite ne on tehty. Saatetaa korottua korkeelle, nousta varpaillee, et tavallaa on hirveen kiehtovaa se luova energia siinä. Maalaus on todella fyysistä, ei todellakaa mitää paperille piirtämistä, ja parhaimmillaa se energia ja fyysisyys välittyy siihen työhön. Ehkä niistä ihan viimesen päälle silotelluista töistä, mitä saatetaan tehä viikkokausia en niin välitä, et kyl se energia on itelle kiinnostavin asia.
Eikö maailma olekin kauniimpi paikka kun siinä on paljon värejä? Ja tähän liittyen, määrä vai laatu?
Mun mielestä toki värit on kauniita, mut ymmärrän et kaikki ei niistä tykkää. Joku oikeasti tykkää harmaasta kaupungista ja mun mielestä katutaide ja graffiti on sellane kompromissin tekeminen. Veetään semmone raja, et jossai kaupungeissa tehää enemmän ja jossai vähemmän. Tavallaa asukkaista ja siitä yhteisön konsensuksesta riippuu onko se kaupunki värikäs vai harmaa. Määrä vai laatu taas kun puhutaan, sanoisin et jos ne kohtaa se on täydellistä. Mutta kyl mää ehkä sanoisin laatu. Hyvä juttu oikeessa paikassa on parhautta, sata väärissä paikoissa ei oo kiinnostavaa.
Kuuluuko graffiti kaikkialle, vai onko jotain rajoja joita ei pitäisi ylittää? Ovatko jotkin asiat kiellettyjä graffitin parissa ja onko/pitäisikö siinä olla sääntöjä?
Graffitissa itessään on hirveästi omia sääntöjä, usein paikkasidonnaisia, maa-, kaupunki- ja ryhmäkohtasia. Joissain kaupungeissa voi olla tietyt alueet eri maalareiden hallussa, eikä niille ulkopuolinen saa mennä, mut Suomessa tällasta on aika vähän. Yleisesti taas eihän mitään sääntöjä oo, kun miettii kuinka paljon erilaista graffitia maailmassa tehään tälläkin hetkellä. Kyllä se on tyylien osalta ihan rajaton se kirjo. Sit taas paikoista, mielestäni jos sen tekee fiksusti ja ajatuksella, katutaide tai graffiti voi kuulua mihin tahansa. Hieno esimerkki oli, vaikka yleisesti ottaen voikin sanoo et kirkot, hautuumaat ja vastaavat on paikkoja joihin graffiti ei kuulu, niin Tampereella oli iso hautuumaa, jonka takaseinä on iso muuri metsässä. Jengi on käyny tekee kuolleille graffitimaalareille muisto piissejä sinne hautuumaan takaseinään, juurikin metsän puolelle. Ne on sieltä toki varmaan jossain vaiheessa putsattu, mut mielestäni siin ei oo mitään pahaa, koska ne ei näy hautuumaan vierailijoille, jotka siellä käy muistelee edesmenneitä. Se on kuitenki tavallaan oma paikka graffitimaalareille osoittaa kunnioitusta. Mun mielestä se on kauheen kaunista, et en voi ees heti sanoa, että graffiti ei kuulu hautuumaalle.
Mitä kaikkia tyylejä on tullu harrastettua, esim. spray, stensilit sun muut installaatiot käytettyi? Ja onko taiteillessa vuodenajalla väliä?
Ite oon nimenomaa lähinnä keskittyny enemmä sellasee installaatio-tyyppiseen ja erilailla luovaan taidepuolen tekemiseen. Oon tehny pahvista, rautalangasta, teipistä, stencileitä, julisteitä, tarroja, interventioita ja vaikka mistä töitä kaduille. Tällä hetkellä teen kyllä spray maaleilla, mutta niitä töitä mitä vaikka tällä hetkellä teen, noita katutaide animaatioita, ei niitä graffitiks voi lukea, vaikka ne spray maalilla onkin tehtyjä. Vuodenajasta se, että tottakai Suomi on rankka maa. Kesä on lyhyt, talvella seinät on oikeesti jäässä, pinnat on jäässä. Jos laitat jonki tarran johonki nii se tippuu, eihän se pysy jäisessä metallissa. Ja kyl se näkyy suomalaisessa tyylissä. Ulkomailla on, uskaltaisin jopa sanoo, sellasta tietyllä tavalla letkeempää, värikkäämpää ja ilosempaa muotokieltä, rytmiä. Suomessa on vähä jäykkää ja veikkaan et siit on iso osa tää pimeys. Miettii et tuolla Lokakuussa oot pimeessä ja räntäsade alkaa, nii ei sieltä tuu niitä ilosii Sao Paolo värejä. Vaikee syyttää tekijöitä jos vähä masentaa.
Miten sanoisit, että internetin saapuminen on vaikuttanut alaan? Nykyään voi myös netin kautta saada helposti näkyvyyttä teoksille. Onko esim. sosiaalinen media tähän paljonkin käytetty työkalu?
Iha älyttömästi, siis sosiaalinen media on vaikuttanu ihan hirveesti koko graffitikulttuuriin. Toisaalta grafftikulttuuri on aikanaan lähteny siitä, et ollaan jaettu ja katottu muiden duuneja, hieman kopioitu, et se on aina eläny kollektiivisesti muutenkin. Nyt instagrammit ja muut, missä maalaajat ympäri maailmaa laittaa omat duunisa heti esille, on omalla kohalla tehny vähän jopa tylsää asioista. Enää ei tarvii kävellä paikkoihin kattoo mitä siellä on, ku sen näkee jo puhelimesta. Enne piti nähä hirveesti vaivaa, jos halus tietää mitä kaupungissa tapahtuu, mikä nykyää on kauheen helppoo. Tää voi olla tietty positiivinen tai negatiivinen asia, riippuu katsojasta ja katsontakannasta. Nykyään voit maalata yhden 10 neliömetrin kohdalle 100 piissii vuodessa, ottaa aina kuvat ja laittaa ne instagramiin, jollon sulla on siellä 100 piissii. Ennen piti ettiä tilat ja tehä se jonnekki, kiertää paikkoja ja yrittää löytää tontteja. Tavallaan sosiaalisen median käyttö tietyllä tavalla on helpottanu ja ehkä huonontanu sitä maalarin työtä, riippuu vähän miten kattoo. Sama katutaiteessa, että nyt voidaan tehä vaikka pahvista, taikka muovista teoksia, koska voit vaan ottaa niistä kuvan kadulla ja se riittää. Jos teos katoaa 5 minuutissa, sil ei oo väliä koska se jo instagramissa. Jos sulla on 10000 seuraajaa, nii 10000 ihmistä näkee sun katutaideteoksen, kun ennen määrällä piti se näkyvyys saada. Jos vaikka ajatellaan klassista Space Invadersii, nii tyylillisesti, kuinka paljon hän on niitä tehny? Ihan tuhansia töitä, kun nykyään saman vois toteuttaa vaikka sadalla työllä. Se voi olla negatiivine tai positiivine, en osaa sanoa.
Missä näet itsesi vaikka 20 vuoden päästä? Mistä unelmoit?
Kyl mä toivon, että oon taiteilija kahdenkymmenenkin vuoden päästä, et oisin edelleenki, kuten pitkän aikaa jo ollu siellä vähän taustalla, just kuraattorina ja kollektiivisena vähän kuin luojana ja ryhmän kokoajana. Kyllä se asioiden oikeesti eteenpäin vieminen, eikä niinkään vain se oma tekeminen kiinnostaa. Must ois kauheen hienoo nähä näitä asioita tulevaisuudessa, esimerkiks vaikka mitä aiemmin sanoin, että 10 vuotta sit toivoin et oltas tässä pisteessä, niin nyt aattelen edelleenki, että 20 vuoden päästä voispa kattoo niitä työn hedelmiä ja miettii et ai vitsi nyt ollaa niinku tässä. Toivottavasti ainakin, koska ois se ikävä kattoo taaksepäi, et voi vattu nyt kaikki se työ meni hukkaan. Kaikki seinät on taas harmaat ja joka ikinen tussinkäyttäjä saa 10000e sakon.
Mitä haluaisit että kysyn, tai olisin kysynyt sinulta? Tahi pieni vapaa sananen tähän loppuun.
Ehkä semmone, että miksi tulisin tänne näyttelyyn, sillä tälläsiä historiikkei mikä tässä nyt on, ei Suomessa juurikaan ikinä missään ole. Vaikka gallerian tila on melko pieni, niin tää on sisällöltään todella suuri ja runsas näyttely, ja erittäin harvinainen graffitin ja katutaiteen saralla. Mielestäni ihan museotason näyttely, joka vois hyvinkin olla museossa. Sydämmellisesti toivon kaikki avoimin mielin katsomaan ja vierailemaan! Lisäksi myös suuret kiitokset tukijoille, TUFF!:ille, 44Tattoolle, Äkkigallerialle, sekä kaikille Mesenaateille. You know who you are!
Haastattelun lopuksi heitetään vielä käsipäivät ja kannustavat huikkasut suuntaan jos toiseen, ja jätän taiteilijat laittelemaan paikkoja kuntoon perjantain avajaisia varten, jonne kaikki osapuolet ovat suuntailemassa. Heitän takin niskaan ja hyppään pihalle, jossa edelleen lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Heitän röökin huuleen ja lähden kävelemään kohti pysäkkiä. Mietin hiljaa mielessäin rumpubasson pauhatessa korviini, kuinka etuoikeutettu olinkaan päästessäni moisen haastattelun juuri toteuttamaan, ja kuinka tämä on juuri sitä itseään, eri kulttuurin alojen yhteishenkeä, josta olen Jyväskylässä lähes koko 30 vuotisen elämäni ajan päässyt nauttimaan, sekä vihdoin ja viimein, omalta osaltani edesauttamaan ja rikastamaan. Kiitos Jukka!
Vinkkipalkkio – Graffitia Jyväskylästä
Galleria Hoppa (Kauppakatu 8)
Auki 16. – 29.3.2018
TI – SU klo 14:00 – 20:00
Näyttelyn Facebook: https://www.facebook.com/events/930760100415946/