Menu Close

Joulukuun musanosto

Tuffin uusi kuukausittainen Musanosto-sarja nostaa jokaisen kuukauden viimeisenä päivänä esiin huomionarvoista jyväskyläläistä musiikkia.

Lyttä & Tohtori Getto – Tohtori Getto special part 2

Vuoden 2020 viimeisen kuukauden ensimmäisinä päivinä päivänvalon näki kauan odotettu Lytän ja Tohtori Geton yhteislevy, omaperäisesti nimetty Lyttä & Tohtori Getto!!. Ennakkomaistiaisiksi levyltä oli tippunut jo muutama single, Periaattees, Miehet sinisis ja Huhtasuo, joissa Tohtori Geton tutun tyylin lisäksi kuultiin hieman uudenlaista Lyttää. Musiikkia julkaistiin lopulta kaiken kaikkiaan seitsemän kappaleen verran, joista päällimmäisenä mieleen jäi albumin päättävä raita Tohtori Getto special part 2.

Tohtori Getto special part 2 on oletettavasti jatko-osa Geton vuonna 2019 pudottamalle GG Allin/Tohtori Getto -singlelle, joka oli erinomainen yhdistelmä Tohtori Geton tyylille ominaista old school -biittiä ja nokkelia lyriikoita. Myös kakkososan lyriikat liikkuvat jo Korstoraatio-ajoille tyypillisissä teemoissa: kasvillisuuden nauttimisessa, Kortepohjassa hengailemisessa ja letkeässä, aikatauluttomassa ja paineettomassa elämäntyylissä. Vaikka aiheet ovat etenkin jyväskyläläisen räpin kuuntelijoille varmasti jo melko tuttuja, Tohtori Getto osaa tehdä lyriikoista aina kiinnostavia oivaltavilla vitseillään. Puhutaan esimerkiksi siitä, että Kortepohjaan tulisi nimetä tie hänen mukaansa, ennen kuin räppääminen loppuu, vaikka Tohtori toki “räppääkin tahdonvoimalla eikä taidolla”. Ja kuten Tohtori Getto -kappaleessa, ei myöskään sen jatko-osassa ole sitä kertosäettä. Usko jo.

Tohtori Geton flow on jo pitkään yhdistynyt saumattomasti isoveljensä Krison biitteihin, jota saadaan kuulla myös Tohtori Getto special part 2:ssa. Letkeä biitti muuttaa radikaalisti muotoaan kesken kappaleen samoin kuin Geton räppäystyyli, mutta silti kappaleen kokonaiskompositio onnistuu pysymään yhtenäisenä ja saa kuulijan höristämään korviaan: mitähän seuraavaksi tapahtuu? Opitaan ja kuunnellaan, kun Tohtori Getto potkii lisää paskaa.

Teksti: Alma Rinta-Pollari