Heinäkuussa 2008 Lauri Lappalainen sai kirjeen, jonka seuraukset jättivät tyhjiön miehen omaan ja monen jyväskyläläisen elämään. Kuusi vuotta myöhemmin 37-vuotias Lappalainen istahtaa drinkkibaari Shakerin varjoisalle terassille olutlasi kädessään. Hän on luvannut kertoa ajasta ennen kirjettä ja esitellä kotikaupunkinsa viisi tärkeintä paikkaa. Aloitamme Shakerista.
1. Shaker
“Shaker on mulle työpaikka ja vapaa-ajan hengauspaikka. Hereilläoloajasta olen eniten himassa ja täällä”, Lappalainen aloittaa.
Promoottorina ja dj:nä työskentelevä Lappalainen on pyörittänyt levyjä ja tuottanut iltoja Shakeriin viimeisen viiden vuoden ajan.
“Shaker on Jyväskylän ainut cocktailravintola. Täällä on vuodesta toiseen töissä baarimestareita, jotka voittavat kilpailuja Euroopan ja maailman tasolla. Musapuolta hoitaa mun ohella Jyväskylän kovimmat dj:t kuten Joniveli, Soul Valpio, Milljoona, Tuhma P, J Michael ja sit vielä liveä välillä. Tämä on hyvä erikoisripaus paikalliseen yöelämään”, Lappalainen hehkuttaa.
Levyjen soittamisen hän aloitti 17-vuotiaana kuopiolaisessa yökerhossa. Dj:nä periaatteet ovat pysyneet samoina koko uran ajan.
“Dj:n tulee palvella asiakkaita sekä henkilökuntaa; valikoida musiikkinsa tilan ja ihmisten mukaan, mutta en ikinä soita musiikkia, mistä en itse pidä.”
Shakerin ohella Lappalainen soittaa levyjä ja järjestää keikkoja kävelykadulla sijaitsevan Bar Bra:n Base-puolella. Nimessä Base piilee muisto menneestä.
Kuusi vuotta sitten Lappalainen pyöritti vielä omaa Blaze-yökerhoaan kivenheiton päässä Shakerista. Nousemme Shakerin terassilta ja kävelemme Yliopistonkatua ylös Players-biljardibaarin kohdalle, jonka tiloissa Lappalaisen omistama Blaze toimi vuoteen 2008 asti.
2. Blaze/Domino 1995-2008
“Olin 90-luvun alussa Kuopion Domino-yökerhossa töissä. Omistaja halusi perustaa Jyväskylään Dominon ja lähetti minut parin muun työntekijän kanssa tänne vuonna 1995”
Domino aukesi nykyisiin Playersin tiloihin syyskuussa 1995.
“Olin aluksi baarimikko ja dj, mutta ylenin pian apulaisravintolapäälliköksi ja lopulta ravintolapäälliköksi”, Lappalainen kertoo.
Sekään ei riittänyt. Lappalainen halusi lisää vastuuta ja mahdollisuuden vaikuttaa baarin ilmeeseen sekä tarjontaan.
“Ostettiin Dominon toiminta kahden tyypin kanssa vuonna 1998”
21-vuotias Lappalainen sai ravintoloitsijan tittelin. Kolmikon hyppysissä Domino muuttui Blaze2b:ksi (Blaze to be). Yhtiökumppanit hyppäsivät kelkasta yksitellen ja lopulta Lappalainen pyöritti yökerhoa yksin.
Kynnyksen klubien järjestämiseen Lappalainen laski mahdollisimman matalaksi auttaen samalla monta uutta innokasta klubijärjestäjää ja dj:tä uransa alkuun.
Muistoja 14 vuoden ajalta riittää. Niin paljon, että parasta on mahdoton valita.
“Kaikki parhaat kokemukset ihmisenä, eläimenä, dj:nä ja yrittäjänä ovat tapahtuneet Blazessa”, Lappalainen aloittaa muistelun.
“Siellä oli elektronista musiikkia kuten DJ Orkidea ja Lil’ Tony, joka on yksi korkeimmalle arvostamistani musiikkihenkilöistä Suomessa.”
“Sit oli kotimaista hiphoppia, joka oli sillon vielä lapsen kengissä. Blazessa kävi jo yli kymmenen vuotta sitten Cheekit, Elastiset ja Rudyt“
“Tampereen possen kuten Kinos, Silkinpehmee ja Flegmaatikot olen tuntenut liki kymmenen vuotta”, Lappalainen jatkaa listaa.
“Harva silloin tiesi mihin tämä suomiräppi vielä menee”.
“Rähinä Livet oli aina hyviä. Ski to Fuck -kiertueella Timo (Pieni Huijaus) oli rullatuolissa. Jengi hiihti raput ylös skimaskit päällä.”
“Supersankarikiertueella Asalla oli foliokypärä, Elastisella scream-maski, Andu oli paavi ja Tasis batman. Ne oli matkalla esiintymään Pipefesteille ja pysähtyivät perinteiseen tapaan keikalle Jyväskylään. Rallit oli käynnissä ja hotellit täynnä. Lopulta ne päätyi putkaan yöksi. Vieraskirjassa on Elastisen kirjoittama teksti ‘Kiitti Lare, en ole ollu ikinä ennen putkassa’.
Reggaen puolelta Lappalainen nostaa Puppa J & Tasottavat -yhtyeen keikan.
“Oli aikamoinen säätö saada mahtumaan yhdeksänhenkinen bändi Blazen pienelle lavalla, mutta se oli yksi parhaimpia iltoja ikinä ja tupa ihan täynnä jengiä.”
“Erikoisin tapahtuma, mikä tulee mieleen on skedekisat diskossa. Pultattiin reili kiinni rappusiin ja ikkunalautaan pystyi vetämään. Stetsonipäisen voittajan kuva tuli Slammerin takakanteen Laminan mainoksena. Kundi sai 500 € käteistä. Illan jälkeen sillä oli 30 € kun se tarjosi kaikille”, Lappalainen kertoo ja hiljenee hetkeksi.
“Mikä näistä muistoista on paras… vaikea sanoa”, Lappalainen miettii ja jatkaa.
“Myös moniin paikallisiin kuten Urbaanilegendan poikiin tutustuin Blazessa. Ne toi mulle Räppää Täppää -sinkun, josta diggasin tosi paljon. Pian ne oli jo meillä esiintymässä ja Jonnista (Joniveli) tuli myöhemmin UG-puolen vakio dj.”
Blazen entisistä työntekijöistä löytyy dj:den lisäksi monia Jyväskylän yöelämää nykyisin pyörittäviä nimiä.
“Ruman nykyinen (jutun julkaisun aikaan entinen) päällikkö Tommi Niukkanen oli Blazen päällikkönä. Myös Pole, joka nyt omistaa näitä diskoja täällä, oli vähän aikaa meillä päällikkönä.”
Blazen maine Jyväskylän elektronisen ja mustan rytmimusiikin ystävien piireissä kasvoi tasaiseen tahtiin. Siitä tuli etenkin keskisuomalaisen hiphop-väen olohuone.
Sitten heinäkuussa 2008 Lappalainen sai kirjeen. Islannin pörssiromahdus oli heilauttanut Blazen kiinteistön omistaneen pörssiyhtiö WH2005/Niam III East Holding Oy:n taloutta.
“Kirjeessä kerrottiin, että vuokra nousee 5500 eurosta reiluun 7000 euroon. Se olisi tarkoittanut 7-8 euron lippua ja 6-7 euron kaljaa. Se oli mulle silloin liikaa, vaikka nykyään tuo on ihan normaali hintataso”
Pitkän mietinnän jälkeen Lappalainen päätti hakea yrityksen konkurssiin, vaikka oli saanut ostotarjouksia.
“Nimi olisi mennyt jollekin muulle, enkä olisi saanut itse vaikuttaa enää mihinkään. En halunnut myydä 14 vuoden pakettia siihen hintaan, joka mulle tarjottiin. Mielummin lopetin kokonaan. Vähän tuli tukkaan, mutta en jäänyt velkaa kenellekään ja nyt voin olla hyvillä mielin”, Lappalainen kertoo.
Blaze sulki ovensa jo kuusi vuotta sitten, mutta Lappalaisen mukaan edelleen etenkin viikonloppuisin monet tulevat kertomaan muistojaan Blazesta ja kyselemään onko suunnitelmissa uuden yökerhon perustaminen.
Myöhemmin mies paljastaa suunnitelmansa, mutta nyt jätämme Blazen hetkeksi ja kiipeämme Harjulle.
3. Harju
“Kaikki käy Harjulla jossain vaiheessa: lenkillä, pussikaljalla tai katsomassa fudista. Täällä on luonnonrauhaa ja metsää ihan keskustassa”, Lappalainen aloittaa, kun istahdamme Neron portaiden yläpäähän.
“Rallit painettiin tässä back in the days. Tultiin ylös tosta ihan vierestä. Täällä järjestettiin myös lumilautailuskaboja. Joskus niitä oli joka talvi, mutta edellisistä on varmaan 4-5 vuotta. Onkohan lupia vaikea saada, vai miksei jengiä kiinnosta järjestää?”, Lappalainen miettii.
“Yhtenä jouluaattona täältä pystyi laskemaan Hannikaisenkadun entiselle Essolle asti. Oli satanut paljon lunta eikä aura-autoja näkynyt missään. Purasen Eeron ja sen kavereiden kanssa laskettiin laudoilla tästä alas Essolle ja autolla takaisin ylös”, Lappalainen muistelee katsellessaan pitkin Gummeruksenkatua Jyväsjärvelle aukeavaa näkymää.
Nykyään Harjun kupeessa asuva Lappalainen käy täällä lähinnä lenkillä.
“Kolme kertaa Harjun ympäri on noin 5,1 kilometriä, joka on muuten Valtteri Filppulan numero”, jääkiekkomieheksi pian paljastuva Lappalainen huomauttaa.
“Se kestää mun vauhdilla puoli tuntia. Mieli saa levätä ja ajatuksia kerätä”, mies riimittelee.
“Lenkillä kuuntelen omia lenkkikäyttöön tehtyjä mixtapeja. Tällä hetkellä soi Finhoppia 4. Juostessa 15-20 minuutin jälkeen alkaa väsyttää ja sillon tulee jytkemeininkiä, että jaksaa loppuun.”
“Joskus pitää purkaa energiaa. Lenkki on siihen helppo ratkaisu ja hyvä tapa nostaa rapakuntoa, että pärjää jääkiekossa paremmin.”
Kiekkoa Lappalainen pelaa kaveripiirin höntsäjoukkueena 2010 alkunsa saaneessa PHC JKL:ssä. Jääkiekko on ollut lähellä miehen sydäntä läpi elämän. Neljänneksi paikaksi hän onkin valinnut Synergia-areenan.
4. Synergia-areena
“Aloitin kiekkoilun 5-vuotiaana Kouvolan KooKoo:ssa ja jatkoin Kuopion KalPa:ssa. Lopetin 16-vuotiaana, kun kyllästyin loukkaantumisiin. Polvi meni sijoiltaan, kylki ja varvas murtui sun muuta. Olin juuri aloittanut diskohommat ja piti päättää, et teenkö niitä vai lätkähommia. Tein diskohommia”, Lappalainen kertoo.
“Jyväskylään muuttaessa mietin, että paikallista seuraako tässä pitää kannattaa. Blazessa sain hyviä ystäviä, jotka pelasi JYPissä. Sitä kautta oli helppo alkaa kannattajaksi.”
“Tuomas Mikkosen, Ilari Filppulan sekä Mikko Mäenpään kanssa on esimerkiksi tavattu Blazessa ja ollaan edelleen ystäviä. Siellä kävi paljon lätkämiehiä, jotka tykkäs musasta. Opetin osaa soittamaan levyjä.”
“Synergialla on koettu monta karvasta tappiota ja iloista hetkeä. Olin FP JKL:n dj:nä keväällä 2012 JYP:n voitonjuhlissa tässä parkkipaikalla. Täällä oli 16 000 JYP-fania”
Lappalaisen oma joukkue PHC (Pipo Hockey Cats), sai alkunsa kaveriporukan ulkojäiltä.
“Käytiin Jyskän kaukalossa pelaamassa keskiviikkoisin ja sunnuntaisin kavereiden kanssa. Siitä tuli tapa. Pian pelattiin jo kamat päällä ja varattiin vuoroja hallilta. Kesällä SM-liiga ja NHL-miehet tuli mukaan, kun niillä oli tarve päästä vähän pelailemaan.”
“Kaverien hauskanpidosta se lähti ja sitä se on edelleen. Meillä on vakiovuorot pari kertaa viikossa.”
Viimeistä paikkaa Lappalainen hieman arpoo, mutta päädymme lopulta Kuokkalaan.
5. Kuokkalan-silta / Lutakko
“Asuin Kuokkalan Kekkolassa neljä vuotta Blaze-aikoina. Nopealla päässälaskulla mä olen mennyt tuosta sillan yli noin 1400 kertaa. Se on talvella etenkin erittäin piinaava kävellä: pelkkää ylämäkeä ja aina vastatuuleen”.
“Koko Jyväsjärvi on fiilistelyspottina älyttömän hieno. Käyn usein fiilistelykävelyillä katsomassa mille himakaupunki näyttää. Tämä kuuluu Harjun kanssa niihin paikkoihin, mitkä pitää käydä aina välillä tarkistamassa, että millekäs täällä tänään näyttää.”
Hyvä fiilis on Lappalaiselle tärkeä. Sen kuulee jutuista ja näkee muun muassa miehen ahkeraan päivittyvältä Instagram-tililtä, joka on täynnä Lappalaisen omalla #tääoninstageimii hashtagilla tagättyjä fiilistelykuvia kävelyiltä, reissuilta ja keikoilta.
“Instagram on mun mielestä siistin yksinkertainen konsepti. Pelkkä kuva ja pari sanaa välittää fiiliksen.”
Hyvä fiilis on Lappalaisen mukaan tärkeä myös yökerhossa keikkoja järjestäessä.
“Lähtökohta on se, että mun pitää ite tykätä siitä mitä teen. Sillon en laske minuutteja tai tunteja, vaan teen kaikkeni, että esiintyjä ja yleisö viihtyvät. Sillon mäkin saan eniten irti siitä. Esiintyjälle pitää tulla heti tervetullut fiilis. Ettei ilta tunnu liikaa työltä”
“Kun Rudy tulee, kannattaa olla karpalomehua ja pinkkia möettiä, se tykkää niistä. Jokaisella on omat suosikkinsa, jotka on hyvä muistaa. Kun artisti viihtyy, se esiintyy paremmin. Silloin myös yleisö saa enemmän ja siinä samalla minä.”
Heittäessämme Lauria takaisin Shakeriin iltaa jatkamaan hän kertoo vielä, että mahdollisen uuden yökerhon rahoitus on jo taattu Blaze-tuttujen puolesta.
“On ollut tilaisuuksia laittaa uusi baari pystyyn, mutta ei yhtään tarpeeksi hyvää. Ei ole kyse siitä etten haluaisi, vaan pitää vaan olla juuri oikea paikka ja aika. Jos ja kun tulee niin tehdään vieläkin paremmin kuin ennen.”
Teksti Daniel Pajunen, kuvat Juhana Honkonen