Pihlman vei meidät skeittaamaan 90-luvun lähiöpuistoon, Avaimen keikalle Lutakkoon, batlaamaan legendaarisen Blaze-yökerhon eteen sekä pelaamaan korista ja metskaamaan samplelevyjä Kortepohjaan.
1. Yrttisuon skeittipuisto, Kuokkala
Kiekko kolahtaa kaukalon reunaan, on pilvinen pakkaslauantai Kuokkalan kaupunginosassa. Tornimainen rakennus Yrttisuon perhepuiston keskellä toivottaa tervetulleeksi vuoden 1985 asuntomessujen alueelle. Suunnistamme skeittareille omistettuun lumen peittämään nurkkaukseen.
“Mä asuin tässä ihan vieressä. Täällä me skeitattiin ja hengattiin. Kesällä, kun ei ollut koulua, sitä heräs ja tuli tänne. Illalla jatkettiin joskus kotibileisiin, mutta suurimman osan lapsuudesta mä olen täällä viettänyt. Talvella aika kului tuossa viereisessä kaukalossa”, Pihlman aloittaa kun saavumme hänen lapsuuden tonteilleen.
“laitettiin märkiä paperipalloja suuhun, jotta kuulostettaisiin samalta”
“Täällä on ensimmäiset teinidraamat ja sekoilut koettu. Joskus oli jotain yhteenottoja paikallisten natsien kanssa, mutta niiden meininki oli siihen aikaan jo hiipumassa. Oli positiivista huomata, että jätkät, jotka pari vuotta aiemmin tuli haastamaan tappeluun, oli kohta skeittaamassa yrttärillä.”
“Tossa vieressä oli ennen keskuskoppi, jossa me aina hengattiin. Se purettiin viime vuonna. Nyt on enää jäljellä tää tiilinen grillipaikka.”
Yrttisuolla hengailun ohella Lauri tutustui räppiin kolmannella luokalla.
“Vaihdoin koulua ja uusi luokkakaveri soitti mulle AMG:n Bitch Better Have My Money -levyä. Se oli ensimmäinen kerta kun kuulin räppiä. Kun samainen kaveri laittoi myöhemmin Wu-Tangia soimaan, ei paluuta ollut. Sitä ennen olin kuunnellut lähinnä Metallicaa, Offspringiä ja Prodigya.”
Samoihin aikoihin syntyivät ensimmäiset nauhoitukset toisen räppiä fiilistelevän koulukaverin kanssa.
“Fiilisteltiin ODB:tä ja sen vähän sössöttävää tyyliä. Kun tehtiin eka oma nauhotus viidennellä luokalla, laitettiin märkiä paperipalloja suuhun, jotta kuulostettaisiin samalta. Omaan korvaan kuulostettiinkin tosi hyvältä. Sellaista apinointiahan se oli. En tuntenut Jyväskylästä ketään räppäriä vielä sillon. Pari vuotta myöhemmin kuulin Urbaanilegendasta.”
“Nuori poika kattoo monttu auki ja fiilistelee, että mitä siellä lavalla tapahtuu”
Palaamme kiekkokaukalon kautta autolle ja jatkamme kierrosta. Parkkeeraamme seuraavaksi vanhan punatiilisen leipomorakennuksen pihaan Lutakon-kaupungiosassa. Nykyään keikkapaikkana parhaiten tunnettu Tanssisali Lutakko seisoo edelleen vanhalla paikallaan toimistorakennusten noustessa ympärille.
2. Tanssisali Lutakko
Vuosi oli 2001. Asa, silloin vielä Avain oli juuri julkaissut Punainen tiili -debyyttilevyn ja teki julkkarikiertueen.
“En ollut koskaan käynyt millään keikalla ja jännitin hulluna etukäteen. Sitähän se sitten oli: nuori poika kattoo monttu auki ja fiilistelee, että mitä siellä lavalla tapahtuu”, Lauri kertoo kun saavumme Lutakon pihaan.
Paikka on muuttunut siitä kun Lauri viimeksi kävi. Kapuamme portaat ylös keikkasaliin.
“Avain oli ensimmäinen suomiräppäri, jota tosissaan fiilistelin. Punaisen tiilen biisien meininki ja riimit oli ihan omalla levelillä muuhun sen ajan räppiin verrattuna. Roihuvuori oli kovin biisi: käsittämättömän kova biitti ja huukki.”
“Siitä keikasta sai lisäpotkua omaan tekemiseen. Aloin miettiä, että haluisin itsekin lavoille räppäämään. Samaisesta keikasta lähtien oli mielessä myös, että ois siistiä päästä tekemään Asan kanssa jotain.”
Reilu vuosi sitten Lauri ja Asa kohtasivat uudestaan.
“Tavattiin Ghetto Partyissa (jyväskyläläinen klubi) ja juteltiin. Lähetin sille myöhemmin biittejä ja se tykkäsi. Yhden mun biitin päälle syntyi “Madeleine”. Nyt sillä on noin viis mun biittiä, mitkä saattaa päätyä jollekin sen lukuisista projekteista.”
Avaimen vuoden 2001 keikan innoittamana Lauri julkaisi pian ensimmäisen oman itsetuotetun ja räpätyn 20 kpl:n cd-r:n. Kyseinen levy päätyi Yrttisuolla pyörineen levyhustlarin kautta myös toisaalla Jyväskylässä räppiuriaan aloittaneiden Aren ja Kriso K:n käsiin, vaikka miesten kohtaamiseen oli vielä seitsemän vuotta aikaa. Seuraavaksi suuntaamme paikkaan, jossa tämä kohtaaminen tapahtui.
3. Blaze2B
Auto jää torin parkkiin, kävelemme Yliopistonkatu 36:n eteen. Nyt yläkerran tilassa toimii Players-biljardibaari. Blaze2B-yökerho tai tuttavallisemmin pelkkä Blaze, sulki ovensa samoissa tiloissa uutena vuonna 2008. Lauri mittailee maata, seisahtaa paikalleen ja sanoo:
“Tässä kohdalla mä tutustuin Suomen pienimpään mc:hen Pyry Jaalaan (Are). Se oli yksi lukuisista Blazessa vietetyistä huuruisista yöistä. Olin kuullut aiemmin huhua, että Jyväskylässä on joku älytön freestaili-äijä. Olin tässä röökillä, Pyry tuli viereen ja alko räppäämään versejä mun vanhoista biiseistä. Mä luulin, että se vittuilee. Kesti hetki ennen kun päästiin juttutasolle. Siitä se kuitenkin lähti ja pian sen jälkeen syntyi “Pirtushotti”, johon tein sille biitin. Se oli alunperin punchline-biisi, mutta muistaakseni Ilokiven keikalla Pyry unohti sanat ja rupesi räppäämään pirtusta. Sen jälkeen ollaankin tehty paljon yhdessä: Jaalan elämää -levy ja paljon muutakin.
Laurin ja Aren kohtaaminen Blazessa ei ole ainut laatuaan. Blaze toimi tapaamis- ja hengaus-paikkana samanhenkiselle katukulttuuriin menevälle porukalle 2000-luvulla.
“Menin Blazeen ekan kerran 18-vuotis synttäreillä. Siitä lähtien se oli kuin olohuone kunnes sulki ovensa. Illat muistutti usein kotibileitä. Blazen UG-puolella Joni (Vanhanen) soitti ug-räppiä. Aina oli selvää, että jos mennään baariin, niin mennään Blazeen ja UG:lle. Ihan sama millon sinne meni, siellä oli kavereita. Tehtiin Jonin illoista pitkiä esittämällä loputtomasti toiveita. Siitä pitää nostaa sille hattua, miten se on aina jaksanut olla mukava meille. Joni oli Jyväskylästä sellanen tyyppi, jota katsoi ylöspäin. Se on poikkeuksellinen musantekijä, mutta mä pidin sitä myös Jyväskylän parhaana räppärinä.”
Tarina palaa ulos kadulle. “Tässä samassa paikassa on monet battlet ja sessarit vedetty. Oli ihan normaalia, että jengi jäi baarin mentyä kiinni pariks tunniks hengaamaan ja heittämään freestyleä tähän eteen, myös talvisin. Sit lähdettiin kotiin tai jatkoille.”
“Kesti viisi sekunttia ni se kävi mun kurkuun kiinni.”
“En oo ikinä tykänny hirveesti battlata, mut yks battle-muistikuva mulla on tästä. Yks paikallinen räppäri yritti haastaa mua battleen. Yritin selittää, että stailia voin heittää, mutta en halua battlata. No alettiin kuitenkin battlaamaan. Kesti viisi sekunttia ni se kävi mun kurkuun kiinni. En tiedä mitä heitin, varmaan jotain tosi arkaa tietämättäni. Sen jälkeen en oo pahemmin batlaillu. Kai se oli ihan hyvin onnistunut mun osalta, mut se ei oo se mitä haen räppäämiseltä, hauskanpitoa sen pitää olla.”
Kierros jatkukoon. Seuraamme autolla Laajavuori-viittoja ja saavumme Kortepohjan ylioppilaskylän parkkipaikalle. Lyhyen kävelyn jälkeen tulemme koulun pihalle. Vieressä kohoaa ylioppilaskylän DDR-henkinen 9-kerroksinen kerrostalo.
4. Kortepohjan koulu
“Kortepohjan koulu, hieno paikka”, Lauri aloittaa, jopa hieman hartaan tunnelman vallitessa.
“Ehkä just nää koriskentät tekee tästä tärkeän. Käydään meidän GÖ Kortepohja BC-jengillä täällä kesäisin heittelemässä. Mun kämpälle on tästä 100 metriä. Siellä asuu nyt vuokralainen, koska asuin ulkomailla tovin. Siellä kämpällä on järjestetty Pyryn ja Krison kanssa miljoonat sessarit”.
“Ei ollut mitään äänimiestä. Oli vaan vaatekaappiin tehty micbooth, Pyry Jaala ja mä painamassa recciä”
Asunnon sijainnista Taitoniekantiellä sai nimensä myös pienlevy-yhtiö Skill Street Entertainment, jota Lauri luotsasi ja rahoitti päivätöillään vuosina 2009-2011. Skill Streetin makuuhuonestudiossa nauhalle kerkesivät räkiä mm. Are, Kriso, Jussi Kuoma, Stepa, Gettomasa, Eino Antiwäkki.
“Siellä makuuhuoneessa on nauhoitettu kokonaan Aren Jaalan elämää -levy. Jossain Basson arvostelussa kehuttiin äänimiehen työtä, kun biiseihin oli jäänyt jotain köhimisiä. Ei ollut mitään äänimiestä. Oli vaan vaatekaappiin tehty micbooth, Pyry Jaala ja mä painamassa recciä.”
“Räppäämisen välillä tultiin usein tähän koululle heittelemään. Täältä löydettiin myös tuore Suomemestari Gettomasa. Tultiin klubeja (Ghetto Party, Hattutemppu) järkäilevän Marko Kainulaisen kanssa heittelemään kun Masa teki täällä jotain ghetto work outtia ilman paitaa. Kysyin siltä et onks se tulossa meidän korisjengin try outille. Pari kertaa käytiin heittelee ja sit se tuli jo mun kämpille nauhottamaan.”
5. Kortepohjan ostari
“Kauppa, kirppis ja pizzeria, kaikista saa hyvää palvelua”, Lauri tiivistää ostarin tarjonnan.
Aloitamme Salamakauppa-nimisestä kirpparista, josta Lauri on kauppareissullaan kantanut kotiin läjittäin vinyylejä sampletarpeiksi.
“Suurin osa mun käyttämistä sampleista on täältä ostetuilta levyiltä. Tykkään ostaa vanhoja tsekkiläisiä progelevyjä. Progelevyissä on yleensä on paljon outoja ääniä. Ensin seitsemän minuuttia nopeatempoista mätkettä ja sit tulee joku hidas huilusoolo tai avaruusääni. Mulla on yleensä sellainen nyrkkisääntö samplelevyjä etsiessä, et artisti mitä ei tiiä, mahdollisimman psykedeelinen kansi ja valmistusvuosi -60 tai -70 luvulla.”
“Ostan kasan levyjä ja kerään samplet talteen kaikista. Sillein esim. Prodigy on vaikuttanut, että tykkään käyttää mahdollisimman monia samplelähteitä. En tykkää tehdä looppeja vaan mahdollisimman kekseliäästi yhdistää vaikka viittä eri samplea. Siitä tulee enemmän fiilis, että se on itse tehty ja mun on helpompi laittaa siihen oma nimi.”
Yhtään levyä ei tällä kertaa tartu mukaan. Päätämme kierroksen Kortepohjan ostarilta löytyvään Sebastian-pizzeriaan. Lauri tilaa kebab, jauheliha, pepperoni, mozzarella -pizzan ja oluen.
“Tää on Jyväskylän paras pizzapaikka ja kruunaa hyvin tän ostarin. Sen jälkeen kun Blaze sulki ovensa harvemmin jaksaa mennä keskustaan baariin. Tää on sellainen paikka mihin tullaan usein parille bisselle. Täällä on myös ideoitu paljon. Viimeksi Soul Valpion kanssa nähtiin ja visioitiin täällä”, Lauri kertoo odotellessamme pizzoja ja alkaa visioimaan Sebastianin miljööseen “räppiä pizzaa ja bisseä” -iltaa.
