Kyösti Ylikulju on ajattelija, toteuttaja ja fiilistelijä. Päätimme heittää maalliset rajoitukset pois, kun keskustelimme Jyväskylästä, kulttuurista ja sen tekemisestä.
“Tarviiko mun vastauksen olla rationaalinen?” Kyösti Ylikulju kysyy Yläkaupungin Yön “viihtyisässä kakkoshuoneessa”, kuten toiminnanjohtaja kaaosmaisesti sisustettua toimistoaan kuvailee.
“Mä haluaisin marssia mielenosoituksessa ymmärryksen puolesta. Että ihmiset tajuais maailman olevan paljon monipuolisempi ja hauraampi kuin ajatellaan. Mua huolestuttaa, että kaikilla elämän alueilla ajatellaan niin itsekeskeisesti”, Ylikulju jatkaa pienen pohdinnan jälkeen.
Odotin eteeni stressaantunutta, väsymyksen runtelemaa haastateltavaa ja paniikin kyllästämää toimistoilmapiiriä, mutta toiminnanjohtaja Ylikulju puhuu paljon ja naureskelee välissä leppoisasti tuottaja Tero Uuttanan kanssa.
Yläkaupungin Yöhön on kuitenkin enää muutama hassu päivä.
“Tämä on jännityksen viikko, nyt on varmistettavat, että kaikki toimii. Tai eihän tällaisia tapahtumia saa ikinä täysin valmiiksi, on vain poistettava suurimmat riskitekijät.”
Luovan kaaoksen mestari
Juuri ennalta-arvaamattomuus tekee tästä työstä mieluisaa. Itseasiassa Ylikulju ei ajattele olevansa töissä, hän on itsekin hieman yllättynyt, että saa palkkaa kulttuurin tekemisestä.
“Aina voi tulla eteen muutoksia ja yllätyksiä, mun mielestä se on vain positiivinen juttu. Mä tykkään luovasta kaaoksesta ja siitä, että mukana on niin paljon eri-ikäisiä ja erilaisia toimijoita ja asiakkaita.”
Ylikulju tekee nyt kolmatta Yläkaupungin Yötä yhdistyksen toiminnanjohtajana, aiemmin hän istui sen hallituksessa. Edellisen toiminnanjohtajan kädenjälki näkyi tapahtumassa 20 vuotta. Se on pitkä aika.
“Tosi hulluahan se oli multa lähteä toiminnanjohtajan saappaisiin tuollaisen sitoutumisen jälkeen, kun ei vastaavanlaisen tapahtuman järjestämistä ollut edes mahdollista opetella missään. Mun oli vain hyväksyttävä, että panostan sellaisiin asioihin, joista itse tykkään.”
“Jos mä voisin valita, niin aidat ja rajoitukset heitettäis pois ja kaikki sais tehdä mitä haluaa niin kauan kuin ketään ei satuteta.”
Mistä Ylikuilu sitten tykkää? Yllätysten lisäksi osallistavuudesta.
Yläkaupungin Yö on kehittänyt tapoja, joilla ihmiset voivat netin kautta olla läsnä tapahtuman muotoutumisessa. Yhdistys ei myöskään halua vaikuttaa siihen, kuinka tapahtuman osalliset määrittelevät vuosittaisen teeman, joka on tällä kertaa “Boheemi yläkaupunki”.
“Haasteena on luoda sellainen tyyli tehdä asioita, että kaikki ovat samaa porukkaa asiakkaista järjestäjiin ja esiintyjiin asti. Toisekseen, kun tapahtuma kasvaa, on ihmiset saatava löytämään omat juttunsa kaiken sen tarjonnan seasta. Oon painottanut, että jos jostain ei tykkää, niin sitten voi lähteä etsimään hyvää fiilistä toisesta paikasta, tää on kuitenkin ilmaista.”
Ilmaisuus tekee Yläkaupungin Yöstä erityisen. Se mahdollistaa kenen tahansa osallistumisen ja järjestämisen, tietysti lain ja turvallisuuden puitteissa.
“Jos mä voisin valita, niin aidat ja rajoitukset heitettäis pois ja kaikki sais tehdä mitä haluaa niin kauan kuin ketään ei satuteta.”
Asiat voivat toimia toisellakin tavalla
Kyösti Ylikulju on tyytyväinen, että Jyväskylän kaupunki on tajunnut kulttuurin tuovan hyvinvointia halvalla. Sen sijaan, että istuttaisiin eri puolilla pöytää ja läheteltäisiin toisinaan tulikivenkatkuisiakin kirjeitä, kaupunki tulkitsee lainsäädäntöä mahdollisimman löyhästi.
Yhteistyö, keskustelu ja tasa-arvoisuus esimerkiksi melulupien saannissa mahdollistavat eloisamman kaupungin.
“Muualla tiukennetaan jatkuvasti tapahtumien järjestämiseen liittyviä sääntöjä. Toivottavasti en elä omassa kuplassani, jos sanon, että mun mielestä Jyväskylässä on Suomen paras meininki. Täällä kun on myös erityisen tiivis yhteistyö eri toimijoiden välillä, hyvänä esimerkkinä JKL Massive,” Ylikulju kehuu vuolaasti.
Toista oli muutamia vuosia sitten. Pian sen jälkeen kun Ylikulju muutti Jyväskylään, alkoi tapahtumakulttuuripuolella mennä heikommin ja heikommin. Kerran Keskisuomalaisen toimittaja soitti Ylikuljulle ja kysyi, että mikäs kaikki täällä on tällä hetkellä huonosti.
“Mä oon valittaja. Mutta valittaminen on tärkeää. Nytkin oon sitä mieltä, että kyllä tämä maailma on jälleen menossa alaspäin. Se on sellainen ikuinen kiertokulku, että pahimman jälkeen hommat muuttuvat taas paremmiksi.”
“Toivottavasti en elä omassa kuplassani, jos sanon, että mun mielestä Jyväskylässä on Suomen paras meininki.”
Ylikuljun sisällä asuu myös pieni anarkisti, joka mielellään venyttää annettuja rajoja.
“Kaikki säännöt kuitenkin syntyvät, että niitä voitaisiin rikkoa ja näin kehittää asioita. Sopiva anarkia on hyvästä, siinä pääsee näyttämään, että asiat voivat toimia myös toisella tavalla. Itseasiassa anarkiaa vois olla tässä maailmassa huomattavasti enemmänkin, kunhan sillä ei loukata muita ihmisiä.”
Tällä hetkellä Ylikulju odottaa erityisesti Jyväskylän keskustan pihakatusuunnitelmien toteutumista. Siinä on hänen mielestään yksi hieno esimerkki asioiden eri tavalla tekemisestä.
“Ehkä joskus tulee päivä, kun Jyväskylässä nähdään, että kaupunki voisi toimia Yläkaupungin Yön tavoin vaikka joka päivä. Lupien ja sääntöjen sekä rajattujen toimitilojen sijaan täällä voitaisiin panostaa entistä enemmän elävän kaupungin ideaan.”
Jyväskylän etuna on sen monimuotoinen ja nopeasti vaihtuva tekijäjoukko. Muualta saapuvat ihmiset tuovat mukanaan uusia ideoita ja uutta energiaa. Tapahtumakonseptit syntyvät, kuolevat ja parhaimpiin löytyy aina tuoreita kasvoja jatkamaan toimintaa.
Kulttuurin tekeminen ei vain harvojen yksinoikeus
Mitenkäs Ylikulju itse? Yksitoista vuotta tapahtumien järjestäjänä ja kulttuurin tuottajana Jyväskylässä ei tunnu miestä vielä kyllästyttävän.
“Ei minua haittaa, että työasiat kulkevat iltaisin mukana kotiin. Teen tätä niin kauan kuin innostusta riittää.”
Toisinaan hän kuitenkin suunnittelee pakoa Jyväskylästä. Lähtöajankohdat on useaan otteeseen mietitty valmiiksi, mutta seuraavaa määränpäätä Ylikulju ei ole vielä koskaan päättänyt.
“Kiinnostais nähdä, miten muut Pohjoismaat toimivat. Tavallaan mä haaveilen, että ne tuottais mulle pettymyksen ja sitten voisin palata hyvillä mielin takaisin.”
“Jos jokin asia puuttuu lähistöltä, niin siitä vain ottaa kaverin mukaan ja tekee.”
Erityisesti Ruotsin läpikotainen keskustelu- ja päätöskulttuuri houkuttaa Ylikuljua. Mies inhoaa nykyistä suomalaista painostusta tehdä nopeita päätöksiä ja mitata tuloksia satutettujen ihmisten määrässä.
“Nytkin mulla meni varmaan puoli vuotta vain pohtia, missä me mennään tänä vuonna Yläkaupungin Yön suhteen. Mun tehtävähän on tarkistaa ja pitää huolta, että kaikilla on hyvä meininki, muuten odotankin ihmisten pääasiassa itse luovan tapahtuman fiiliksen.”
Saman ajatuksen hän lyhyen hiljaisuuden jälkeen laajentaa koskemaan koko kulttuuria kuluttavaa yhteisöä.
“Kuka tahansa voi tehdä kulttuurintuottamista. Ei tää oo mikään harvojen yksinoikeus. Jos jokin asia puuttuu lähistöltä, niin siitä vain ottaa kaverin mukaan ja tekee.”
Ja kulttuuriahan on kaikki, mikä tapahtuu. Kyösti Ylikuljulle parasta antia ympäröivän maailman kokemisessa ovat hetket, kun harmittaa vietävästi jonkun toteuttama hyvä idea, jota ei keksinyt ensin itse.
Kyösti Ylikulju
- Synt. 1980, Oulu
- Muutti Jyväskylään vuonna 2004
- Opiskelee taidekasvatusta ja puheviestintää Jyväskylän yliopistossa
- Harrastaa elämän filosofointia, miettimistä ja metsissä käyskentelyä
- Yläkaupungin Yö ry:n toiminnanjohtaja vuodesta 2013, Hear ry:n puheenjohtaja ja perustajajäsen, Höstfestin tekijä ja yksi perustajista
Teksti: Taija Kolehmainen, kuvat: Iiro Palva-aho